Kuva: Anke Feuchtenberg
Joitakin aikoja olen kulkenut kivi kengässäni. Siitä asti,
kun vasemmistolainen pornotutkija ja kansanedustaja esitti tv:ssä mielipiteen:
Itsensä myyminen on ymmärrettävää, jos nainen kalleimpansa kaupalla tienaa
tunnissa saman kuin siivoamalla kokonaisen päivän. Tällä vertauksella
yritettiin kunniallistaa maailman vanhinta ammattia. Näin ymmärsin.
Samassa yhteydessä keskusteltiin siitä, pitäisikö seksin
myyminen kieltää kokonaan ja vähenisikö ihmiskauppa sillä. Vai pitäisikö vain
seksin ostaminen kriminalisoida ja muuttuisiko asia siitä sen kummemmaksi.
Jos huoran ammatti haluttaisiin tehdä samanarvoiseksi muiden
ammattien kanssa, niin eikö sitä pitäisi koskea samat lait ja säädökset kuin
muutakin työtä, työaikaa ja sosiaaliturvamaksuja myöden. Myös DDR:ssä Rostockin
satamassa ilotytöille oli järjestetty työterveyshuolto. Jos taas kyse on
yritystoiminnasta, niin yritystoiminnan säännöt pitäisi ulottaa koskemaan
näitäkin yrityksiä arvonlisäveron maksamista myöden. Eikö tämä olisi paras tapa
tehdä työstä laillista edellyttäen tietysti, että kyse on aikuisista ihmisistä
ja vapaaehtoisuudesta.
Yhtä kaikki kyse on ihmiskaupasta minun mittapuullani.
Vaikka en tahdo moralisoida, on sanalla negatiivinen kaiku minun korvissani. Ihmiskauppa
on ihmiskauppaa ja se on vastoin minun käsitystäni ihmisarvosta.
Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että huora on aina
palkkansa ansainnut. Ja ottaen huomioon työn laadun, hänelle pitäisi maksaa
myös likaisen työn lisä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti