Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hussenstein, Konstanz
Eilen illalla A-talkissa Esko Seppänen, Kimmo Sasi, Jouni Backman ja Timo Soini keskustelivat EU-budjetista Jan Anderssonin johdolla. Ohjelma oli sekä hyvin mainostettu että odotettu.
Neljännes ohjelma-ajasta toimittajalta meni porukan paimentamiseen kuin tarhatädiltä. Neljännes ennalta suunnitellun materiaalin esittämiseen ja oikeaan aikaan ulosajamiseen. Neljännes käsitteiden täsmentämiseen ja viimeinen neljännes keskusteluun, joka ei ollut keskustelua, vaan tivaamista.
Mitä jäi käteen? Se ennalta tiedetty tosiasia, että Suomi on EU:n nettomaksaja eli Suomi maksaa enemmän kuin mitä EU:sta saa. Vain pari vuotta joskus EU-historian alkuvuosina Suomi sai enemmän kuin antoi.
Miksi näin? Suomi on rikas. Ja niin kuin Jouni Backman sanoi, pitäähän Suomen maksaa, koska Suomella menee hyvin ja me olemme mukana tässä solidaarisuusliitossa. Miksiköhän meillä sitten koko ajan valitetaan talousvaikeuksia ja kansalaisia uhkaillaan uusilla veronkorotuksilla ja sosiaaliturvan leikkauksilla? Tähän kysymykseen olisin toivonut Anderssonin puuttuvan.
Esko Seppäsen ansiota keskustelussa oli, että hän edes jotenkin järkeenkäyvästi onnistui selittämään EU:n omien laskelmien ja Suomen tekemien eron. Vai pystyikö? Miksi nämä laskelmat poikkeavat toisistaan? Miksi on kahdet laskelmat? Kimmo Sasin mukaan EU:n laskelmat ovat vielä kaiken lisäksi salaisia. Miksi ne sitten laitettiin julki? Mitä läpinäkyvyyttä asioiden salaaminen on?
Timo Soini yritti koko keskustelun ajan ottaa itselleen ylimääräistä puheaikaa, niin että hänen omatkin puheenvuoronsa menivät hulinaksi.
Sisulla sain katsottua ohjelman loppuun, mutta valitettavasti on pakko sanoa, että ainakaan minä en tullut siitä hullua hurskaammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti