maanantai 13. tammikuuta 2014

Iloista Nuutinpäivää!


Tänään on joulu lopullisesti juhlittu. Näin ovat herrat päättäneet.


Näin ei ole ollut aina. Nuutinpäivän vietto on vaihdellut eri aikoina ja eri tavoin. Näin Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossa: ”Tässä yhteydessä sopii huomauttaa siitä omituisesta seikasta, että joulukemujen ei ole samallakaan paikkakunnalla tarvinnut loppua samana päivänä, vaan että ne ovat saattaneet päättyä niin sanoaksemme yhteiskuntaluokittain. Varakkaat herrat ovat voineet juhlia viikkoa kauemmin kuin talonpojat ja köyhä kansa. Tähän olettamukseen antaa aiheen 1500-luvulla eläneen skotlantilaisen oppineen Georg Buchananin esitys tarukuningas Arcturuksen urotöistä. Siinä kerrotaan, että valloitettuaan Eboracumin (Yorkin) Arcturus meni joulukuun lopulla talvileiriin ja herätti uuteen eloon vanhat saturnaliajuhlat, joita roomalaiset ovat viettäneet 17.-23. joulukuuta, ’mutta päivien luku oli kaksinkertaistettu, mahtavimmilla kolminkertaistettu.’”

Vielä minun lapsuudessani lapset vetivät päähänsä nailonsukan ja ylleen hassut vaatteet ja lähtivät joulumuijiksi, kuten meillä Sammatissa nuuttipukkeja kutsuttiin. Äiti meidät matkalle laittoi ja hauskaa oli.  

Äidin nuoruudessa aikuisetkin olivat Nuuttina hullutelleet.  Äidin siskon olivat pukit kantaneet sänkyineen päivineen pihalle lumihankeen.

Minä säikytin lapsenlapseni vuosia sitten tuntemattomaksi naamioituneena rymyämällä, kaatamalla huonekaluja ja varastamalla heidän lelujaan suureen säkkiin. Muistavat sen yhä, ehkä koko ikänsä.

Tavallisemmin ne ovat kuitenkin nykyisin lapset, jotka Nuuttina käyvät laulamassa ja lausumassa loruja saadakseen palkkioksi namuja, tietää Wiki.

Ylen kertoman mukaan maan hallituskin hiiviskelee jo synnintunnossaan ihmisiä pelottelemassa jossain seminaarissa.

Heitä muistan tässä vanhalla haukkumalaululla, jota ennen esitettiin, jos ei tarjoilua tullut:

Rapa on sun tynnyrissäs
koko joulun ollu
ja enkä ole sun lihas murenaa
ja voitas nährä saanu.
Kaikki hyvii taloi
ja yks on paska,
kunnes nyt tynnyrinpesijälle
ryyppii anna jaksa.
Et sinä minuu
Ensi kesän elopellolla näe.
(Somerniemi)

 


(Lähde:Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, Otava, Keuruu 2002)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti