Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ilmasto on sääolosuhteiden järjestelmä.
Ensimmäinen tunnettu almanakka Euroopassa on Gutenbergin painama vuodeksi 1448. Aluksi se oli vain yhdelle puolelle painettu arkki, missä oli lähinnä kuppausohjeita: Esimerkiksi Loppiaisena ja heti sen jälkeen kupattiin pää ja Pyhän Paavalin kääntymisenä ”hävyn tienoille”, ”Nuorten ihmisten on hyvä lyöttää suonta yläkuulla ja vanhojen alakuulla”, tiesi tuo almanakka.
Suoneniskutaulukoiden ohella allakkaan alkoivat ilmaantua eläinradan tähdistöt säätelemään suotuisia suoneniskuaikoja. Pian almanakkoihin ilmestyi alastoman ihmisen kuva tärkeimpine sisäelimineen ja sen ympärille eläinradan merkit: Oinaalle kuului pää ja vasen hartia Härälle.
Myöhemmin 1400 ja 1500-luvulla oppineet alkoivat ennustaa kiertotähdistä ihmisen ja maailmanmenoa yleensä. Tähtien erilaisilla aspekteilla ennustettiin ihmisen ja koko maailman meno. Astrologit hallitsivat maailmaa. he edustivat korkeinta opillista tietoa.
Esimerkiksi Mikael Agricolan rukouskirjassa vuodelta 1544 on taulukko, jonka mukaan tähtiä seuraamalla löydetään ”kunakin vuonna sopivat päivät tehdä seuraa, harjoittaa ystävyyttä, valmistaa häitä, maksaa velkaa, että vaatteita, ajella partaa, kiusata muita, vieroittaa lapsia, metsästää, kalastaa, ottaa lääkettä, iskeä suonta, ostaa ja myydä ja ajaa asiaa jne”.
Astrologien valta kukistui, kun Kopernikus ja Newton loivat uuden kuvan aurinkokunnasta. Silti sääennustukset ja niihin perustuvat suositukset nimistön ohella säilyttivät suosionsa almanakoissa. Saksassa Berliinin tiedeakatemia sai aikoinaan pääasialliset tulonsa almanakkojen myynnistä. Kun sen jäsenistä alkoi tuntua nololta julkaista ennustuksia, ne päätettiin jättää pois ja korvata muulla pikkutiedolla. Mutta ihmiset eivät tätä tahtoneet ja almanakkojen myynti laski.
Akatemian oli pakko palauttaa sääennustukset. Uutta päätöstä perusteltiin lauseella: ”Mundus vult decipi, Ergo decipiatur.” (Maailma tahtoo, että sitä petetään, siis petettäköön sitä.) Vasta vuonna 1887 sääennustukset jäivät pois lopullisesti ja almanakasta tuli ”elettävien hetkien tarkka ja ankara jakaja”.
Tänä päivänä almanakkoihin voitaisiin perinteitä kunnioittaen liittää tiedot ilmastonmuutoksesta. Ilmaston lämpeneminen tiedetään jo asteen sadasosan tarkkuudella. Ilmaston lämpenemistä osataan ennustaa suurten tietokoneiden antamalla viisaudella. Mukana voisi olla myös ohjeet, miten kukakin, mitä tekemällä tai tekemättä jättämällä, voisi ilmastoon vaikuttaa. Olisi näin saatettu allakka alkuperäiseen käyttöönsä uudella korkeammalla tasolla.
(Lähde: Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkuna, Otava 2002)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti