Minä ja me.
Ihmiset ovat taipuvaisia taistelemaan toinen toistensa
sieluista. Jokaisessa meistä asuu pieni diktaattori: Kyllähän minä, mutta kun
ne muut.
Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaa.
Keitä ovat nuo me ja keitä nuo toiset.
Autoritaarisuuteen kuuluu olennaisena osana yksilöiden
alistaminen me-sateenvarjon alle. Siellä suojassa ei tarvitse ajatella itse.
Me-ihmiset haluavat puhua toisten puolesta ikään kuin heillä
olisi kaikkien toisten antama mandaatti. Pahinta petkutusta on passiivin
käyttö: Ollaan ajateltu. Samaan sarjaan kuuluu puhuminen joukoista, kentästä ja
massoista. Karl Marx aikoinaan sanoi, että saksan kuninkaat puhuvat kansasta kuin omasta hevosestaan.
Tehokkain toimija on kuitenkin ajatteleva ja vapaa yksilö. Tehokkain
on järjestö, jossa on vain yksi jäsen liittyneenä toisiin samanlaisiin.
Minulle me -ajattelua ruvettiin opettamaan, kun nuorena likkana
menin töihin Osuuskauppaan. Piti aina sanoa me: meillä ei ole, mutta me
hankimme, me suljemme kello viisi. Vain
palkanmaksupäivänä kukin oli yksin.
Kun menin naimisiin tai pääsin, niin kuin siihen aikaan oli
tapana sanoa, kieleen alkoi luonnostaan pesiytyä me: me tehtiin, me ajateltiin,
me mentiin.
Erään kriisin yhteydessä, jouduin miettimään, kuka minä oikein
olen. Olin ollut Kaija Olin. Olin ollut 25 vuotta Kaija Arvola. Kriisin päätyttyä
vaihdoin nimeni ja nyt olen Kaija Olin-Arvola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti