Maa järisi Haitissa
12.1.2010. Järistys vaati yli 220 000 kuolonuhria, jätti
yli miljoona haitilaista kodittomaksi ja vaikutti kaiken kaikkiaan yli kolmen
miljoonan elämään.
Katsoin eilen Artelta
raportin maan nykytilasta. Ihmisiä asuu edelleen telttakylissä. Rikkoutuneiden
talojen vielä pystyssä olevia seiniä on maalattu kirkkailla väreillä, mutta
sähköä ja vettä ei edelleenkään tule.
Jollain pienellä
alueella on rakennettu taloja, joiden yläkerrassa on huone, johon pitäisi ottaa
asunnoton. Toisella alueella on taloja, joissa on sekä vessa että vesijohto,
mutta hanoista tulee juomakelvotonta suolaista vettä.
Jokin avustusjärjestö
oli jakanut yhteen kylän ihmisille lappuja, joita vastaan saa torikauppiailta
ruokaa, joka muutoin pilaantuisi, koska ihmisillä ei ole rahaa ostaa ruokaa.
Sairaalat ovat edelleen
täynnä ja ilman tarvikkeita.
Räätäli, joka yrittää
työskennellä vaurioituneessa talossa henkensä pitimiksi, valittaa toimeentulon
niukkuutta, mutta joutuu silti maksamaan veroja ja vuokraa.
Maan hallitus rakentaa
mahtavia jalkapallokenttiä, joissa on ilmastoidut suihkut ja pukeutumistilat.
Rakentaminen ei työllistä haitilaisia, koska urakat annetaan rikkaalle
naapurille Dominikaaniseen tasavaltaan.
Jalkapallon
hyödyllisyyttä ja röttelöiden maalaamista kirkuvilla väreillä perustellaan
sillä, että ne vaikuttavat positiivisesti ihmisten mieliin.
Näin siis vielä neljän
vuoden kuluttua katastrofista, vaikka esimerkiksi SPR kertoo heti järistyksen jälkeen
käynnistäneensä historian suurimman yhdessä maassa toteutetun avustusoperaation
