 |
| Vihtori ja Ida Lindell os. Nyman |
Kävin eilen Vasemmistoliiton Antero Eerolan kanssa keskustelun, joka päättyi kuten tavallista muidenkin kevytvasemmistolaisten kanssa syytöksiin minun katkeruudestani ja epäasialliseen argumentiin höpöhöpö... niin kuin aina, kun asialliset argumentit loppuvat.
Keskustelu alkoi Eerolan päivityksestä, jonka hän oli tehnyt punaisten muistojuhlasta Suomenlinnassa. (Keskustelua käytiin sekä Antero Eerolan että minun facebookseinälläni.)
Minä tartuin tähän:
"Kevään 1918 muistelu on Suomessa tapahtunut maltillisissa ja asiallisissa merkeissä. Kyse on kuitenkin historiasta, ei enää politiikasta. Unohtaa ei pidä, mutta jakolinjoja tai riitoja ei sisällissodasta enää onneksi saa aikaan."
Tässä Antero Eerola implisiittisesti kieltää historian jatkumon ja luokkataistelun olemassaolon. Se on sovinnontekoa ja manipulaatiota, joka ei kunnioita punaisten uhrauksia, muistoa eikä jälkeen jääneiden tunteita.
Samat luokkaristiriidat vaikuttavat tämän päivän maailmassa entistä kärjekkäämpinä.
Punaiset aloittivat yhteiskunnan uudistamisen lähtien torpparien ja uuden sorretun luokan eduista.
Sen luokan, joka kaiken rikkauden luojana oli painettu elämässä epäinhimillisiin oloihin hallitsijoiden vaurauden ja vallan kasvattamiseksi ja legitimoimiseksi.
He panivat henkensä alttiiksi paremman maailman ja rauhan puolesta. Ja nyt kevytvasemmisto on tätä arvoa kieltämässä ja asiallisesti vaatimassa vaikenemista ja sopua.
Jätän toistamatta ne loukkaavat herjat, jotka Antero Eerola minulle vasten kasvoja sylki.
Hän ei ilmeisesti ole tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan tällaiset traagiset tapahtumat noudattavat tiettyä lainmukaisuutta: ensimmäinen sukupolvi kokee, toinen vaikenee ja kolmas selvittää.
Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa traumojen käsittely ja mahdollinen parantaminen.
Se ei tapahdu käskystä, manipuloimalla eikä kieltämällä eikä vallankaan kun yhteiskunnallisissa suhteissa ei ole mitään muutosta tapahtunut, vaan sama sorto ja alistaminen jatkuu entistä julmempana ja kärjekkäämpänä tänäkin päivänä, tosin eri muodossa vain.
Vasemmistoliitossa ei tätä kehitystä nähdä. Työväenaate on vaihdettu liberaaliin punavihreään aatepuuroon ja jopa taikauskoon.
Kaikessa mennään narsistinen oma etu paras etu -periaatteella ja suostutaan tämän takia millaisiin poliittisiin ratkaisuihin tahansa.
Köyhän, vähävaraisten ja työtätekevien asiat eivät ole etusijalla. Valevasemmistolle ne eivät ole tarpeeksi trendikkäitä aiheita.
Ja mikä tietysti kylmästi laskelmoiden, ei ole edes kannattavaa, koska nämä ihmiset eivät äänestä. Eivätkä he asetu kulkueeksi sateenkaarilippujen taakse. Heidän huolensa ja heidän olemassaoloaan uhkaavat asiat ovat kokonaan toisaalla.
Lopuksi vielä Antero Eerolalle ja muille hänen ystävilleen: Toivon että lopetatte alhaisen vyön alle lyömisen ja tunkeutumisen minun yksityiselle tunnereviirilleni yrittämällä syyttää minua katkeruudesta minua edes tuntematta. Minulla ja kaltaisillani on oikeus omiin tunteisiimme, myös vihaan ja katkeruuteen.
Suosittelen teitä pitämään huolta vain omasta mentaalihygieniastanne.
Sekä oman vaarini ja muiden omaisteni sekä kaikkien sorrettujen, aatteensa vuoksi kidutettujen ja teloitettujen muistoa kunnioittaen
Kaija Olin-Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti