Eilen satoi vitivalkeaa tihulunta.
Tänään
taivas paiskii harmaita jalkarättejä.
Näiden
ymmärtämiseen ei
lumentajua
tarvita.
Osaan
kuvitella lapsen
ohuella
hangella
kieli
pitkänä odottamassa
lumitähden
putoamista.
Poltan
kupissa laakerinlehden
ja kudon
sukkaa pojanpojalle,
jonka kengän
numero on
neljäkmmentäviisi.
Siitä
saattaisin yllättyä,
jos
kolmannen kerroksen ikkunasta
kurkistaisi
sisään joku muu
kuin lintu.
Kuva: Kyösti Arvola
