Muuttuuko ihminen?

”Näyttää siltä, että ihminen voi olla olemassa tietoisena järjellisenä olentona vain, jos hänen tietoisuutensa maailmassa vallitsee järjestys, johon sisältyy tyydyttävät vastaukset häntä itseänsä ja hänen elämäänsä koskeviin perustaviin kysymyksiin. Tällainen järjestys syntyy, jos tietoisuutta hallitsee jokin periaate, symboli tai olento, jonka ympärille ajatukset voivat keskittyä mielekkääksi kokonaisuudeksi.” Näin kirjoittaa professori Oiva Ketonen kirjassaan Ihmisenä olemisesta.

Parhaillaan, kun sapelinkalistelu ja sotarumpujen pauke kaikuu ympäri Eurooppaa, ei voi olla miettimättä, miksi rauha ei kiinnosta ihmisiä. Miten ihminen voi perustella itselleen sodan?

Minä tarkoitan niitä ihmisiä, jotka elävät tavallista elämää iloineen ja suruineen. Niitä ihmisiä, jotka tekevät työtä, syntyvät, lisääntyvä ja kuolevat. Niitä ihmisiä, joilla on tarpeeksi tekemistä omassa arjessaan.

Miten nämä ihmiset on saatu kiivailemaan sodan puolesta? Miten nämä samat ihmiset on saatu uskomaan, että varustautuminen on parasta puolustusta? Miksi nämä samat ihmiset leimaavat rauhan puolestapuhujat naiiveiksi ja typeriksi? Ei mihinkään ole kirjoitettu, että näin pitäisi olla.

Yleinen väite on, että sodille ei mahdeta mitään, että ne ovat kuin luonnonvoimat, jotka tulevat ihmisestä riippumatta. Tämä on samaa kuin antaisi sotahulluille avoimen valtakirjan ryhtyä sotimaan. Samat ihmiset väittävät varustautumisen olevan parasta rauhan turvaamista. Joskus tuntuu siltä, että nämä samat ihmiset kuvittelevat itse aina selviävänsä sodasta pelkällä säikähdyksellä.

Ja kuitenkin, jos ihmiset saavat aikaan sodat, he saavat aikaan myös rauhan. Vain kuolemankauppiaat hyötyvät sodista.  Muille sodat tuottavat suunnatonta kärsimystä. Varusteluun laitetulla energialla voitaisiin luoda hyvinvointia, joka auttaisi ihmisiä elämään rauhassa keskenään. ”Tasapainon ja keskinäisen kunnioituksen edellytyksenä on kohtalainen riittävyys”, sanoo Oiva Ketonen.

Eikö rauha voisi olla se tärkein periaate, jonka ympärille ihmiset yhdistyvät olemaan ihmisiä?

 (Lähde:  Oiva Ketonen, Ihmisenä olemisesta, Otava, Keuruu 1981)