Tämä on hurskaan päättäjän rukous. Tämä on hänen tapansa
torjua alamaisten äänet. Se on osoitus täydellisestä vieraantumisesta, johon
päättäjien ylimielisyys on heidät johtanut.
Äänestäjien kuulemista ei ole. Heitä kuullaan korkeintaan
sanoissa ennen vaaleja. Silloin kuurot ehdokkaat ilmaantuvat vaalitilaisuuksiin
suut täynnä sanoja, jotka ovat yhtä tyhjiä kuin jakamansa ilmapallot. Kahvikin on
laihaa luirua, kakunleipojat kuolleet.
Ja sama näytelmä jatkuu vaaleista vaaleihin.
Varsinainen kysymysten kysymys on: Miksi äänestäjät antavat
tämän tapahtua? Miksi he tyytyvät tähän? Miksi he suostuvat kulissipainoiksi ja
selkiä taputteleviksi laahuksiksi.
Jos ihmiset tahtovat muutosta, on pysyttävä hereillä myös
vaalien välillä. On pidettävä yhteyttä, vaadittava ja toimittava.
Puoluediktatuuri on kaadettava, eikä se tapahdu samoja
ehdokkaita äänestämällä.
Puoluediktatuuri on suurin este demokratian toteutumiselle. Jos
sille annetaan sen vaatima ”työrauha”, mitään muutosta ei koskaan tule.
