Sikamaista touhua
missäs nyt on oikein vika,
kun ei pikku possuilla
ole ruokahalua?
Nöf, nöf, vastaa pikku possut,
eilen meiltä kastui tossut
nyt on nuha kamala
joka pojalla.
Jostain syystä tämä Laura Latvalan runo toistuu päässäni päivästä toiseen. On toistunut siitä pitäen, kun hallitus julkaisi ohjelmansa.
Harvoin on näin härskiä petosta esiintynyt vaalilupausten ja ehdotettujen toimenpiteiden välillä.
Asiat on valmisteltu salassa ja edelleen on olemassa salaisia asiakirjoja, joiden pohjalta jatketaan.
Ei tämä ole mitään demokratiaa, vaan banaanivaltioiden diktatuuria. Demokratiaan kuuluvasta päätöksenteon läpinäkyvyydestä ei tietoakaan. Nytkin kerrotaan vielä salaisesta asiakirjasta, jonka mukaan ryhdytään uusiin leikkauksiin, jos ay-liike ei suostu hallituksen esittämään yhteiskuntasopimukseen.
Tämä jos mitä on kiristämistä. Lähetin aiheesta kirjeen kaikille kansanedustajille:
Hei!
Vedoten vaalilupauksiinne, ette voi hyväksyä esitettyä hallitusohjelmaa rikkomatta omia lupauksianne. Mitä tulee yhteiskuntasopimukseen siinä muodossa kuin se on esitetty, se on kiristämistä. Ja kiristäminen, kuten tiedätte, on rikos.
terveisin Kaija Olin-Arvola
Näin ylimielisesti kirjeeseeni vastasi perussuomalainen Mika Raatikainen:
Terve,
jos katsotte että olen syyllistynyt rikokseen, kehotan tekemään rikosilmoituksen. Tämä näin kolmenkymmenen vuoden poliisikokemuksella.
Ystävällisin terveisin,
Mika Raatikainen
Kansanedustaja
Ehkä hän kuvitteli, että minä ryhtyisin hänen kanssaan hippasille oikein oikeudessa, josta jo etukäteen tiedetään, kuka niissä voittaa. Joten vastasin:
Hei!
Kiitos vastauksesta. En minä syyttänyt. Kerroin vain, mikä on kiristämistä. En ole niin tyhmä, että lähtisin rikosilmoitusta tekemään näin 50-vuoden kansalaisaktivistikokemuksella.
Vaalilupausten pettäminen on moraalin pettämistä. Se on omantunnon kysymys.
terveisin Kaija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti