Avoin kysymys Vaskijärven kyläyhdistykselle

Laitoin Vaskijärven kyläyhdistyksen seinälle nämä kaksi kuvaa ja muistoni kylässä asumisesta.

Perheemme muutti Karkkilan Vaskijärvelle vuonna 1979 ja siellä tehtiin ja syntyi myös poikamme Iiro Antero Arvola 8.6.1980, jota jo aiemmin oli vuosia odotettu tulevaksi. Asuimme kylässä 15 vuotta ja lähtö tuli, kun 90-luvun syvimmän laman aikaan naapurin isäntä, joka oli Osuuspankin johtokunnan jäsen, keinotteli kotimme itselleen. Tämän kerroin, kun sivulla muutoinkin näytti olevan historiallisia muisteluksia.

Minun kuvani ja muisteluni olivat seinällä pari päivää eli sen ajan, että kaikki 180 jäsentä ehti ne nähdä, minkä jälkeen se poistettiin minulle tietenkään kertomatta.

Kun huomasin asian, laitoin seinälle kysymyksen: Miksi täältä on poistettu minun postaukseni? Eikö Vaskijärven todellinen historia kiinnostakaan?

Kukaan ei vaivautunut vastaamaan. Eipä tietenkään. Sellainen ei kuulu karkkilalaisten tapoihin eikä muutenkaan arkipäivän fasismiin.

Lisäsin kysymyksen jälkeen uudet puheenvuorot: 

Eikö edes minun poikani kelpaa vaskijärveläiseksi, vaikka on siellä tehty, sinne syntynyt ja siellä elämänsä 15 ensimmäistä vuotta viettänyt.

Omat juureni ovat syvällä Uudemaan Pyhäjärvellä. Tiettävästi aina 1500-luvulta asti ainakin.

Kun täällä näköjään on jo käynyt 14 henkilöä kurkkimassa, niin voin kertoa vähän lisääkin.

Osuuspankin operaatiota johti silloinen johtaja Pekka Vikberg ja kaupantekoa Säästöpankin kiinteistövälityksessä touhusi Ali-Klemelä yhdessä naapurin isännän tyttären kanssa, jonka nimiin kotimme laitettiin. Kun en pystynyt menemään pankkiin, niin kauppakirja lähetettiin minulle mieheni mukana kotiin allekirjoitettavaksi. Toimenpide oli täysin laiton, koska kaupanvahvistaja ei ollut paikalla. Enkä minä edes pannut omaa nimeäni siihen paperiin, vaan kirjoitin viivalle Vittu Paska Aamu, mutta ei se rikollisten toimia haitannut. Kotimme siirtyi siis uudelle omistajalle petoksella ja vääryydellä, jota voidaan pitää suoranaisena varkautena.

Se oli osa ns. Koiviston konklaavin operaatiota, jolla suomalaisten omaisuus jaettiin pankkien kesken. Asiakirjat julisti salaisiksi presidentti Tarja Halonen Mauno Koiviston pyynnöstä. Kuulun itse ryhmään, jonka tavoite on 90-luvun vääryyksien selvittäminen ja korvausten vaatiminen näistä laittomuuksista kärsimään joutuneille.

Vielä nämä asiat tulevat päivänvaloon koko valtakunnan laajuisesti. Ja vaikka minä en tuota päivää tule näkemään, iloitsen siitä jo nyt. Ne jotka verhojen raoista kurkkivat ja vaikenivat, vaikka tiesivät, saavat päälleen ikuisen häpeän.

Tämä siis liittyy poistettuun postaukseeni, jossa kerroin, että muutimme Vaskijärvelle 1979,  missä vietin 15 vuotta elämäni onnellisinta aikaa. Ja miten Osuuspankin johtokunnassa istunut naapurin isäntä 90-luvun syvimmän laman aikaan pilkkahintaan junaili kotimme itselleen. Meillä on siellä Vaskijärvellä oma Koivistomme, joten voin ymmärtää, miltä karjalaisista evakoista tuntui. Kotimme oli heidän rakentamansa. He sentään saivat jotain tilalle. Me, Kari Arvola ja Kaija Olin-Arvola, emme saaneet mitään.

Tämänkin postauksen annettiin olla sivulla niin kauan, että kaikki 180 jäsentä varmasti ehti nähdä sen. Minä näen silmissäni verhojen välistä kurkistelevia pahantahtoisia silmiä. Juuri niin kuin näillä main on tapana. Kukaan ei puuttunut keskusteluun.

Runsaan vuorokauden kuluttua minut suljettiin pois ryhmästä. Että näin kipeää tekee totuus silloin, kun ihmisillä on huono omatunto.

Haluaako joku nyt vastata?