Avoin kirje UPI:n johtajalle Teija Tiilikaiselle

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hanki ja jää.















Lähtein jokin aika sitten UPIN tutkijalle Charly Salonius-Pasternakille linkin, jossa Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt pohti EU:n ja Venäjän suhteita.

Carly Salonius-Pasternak vastasi minulle:
”C Salonius-Pasternak ‏@charlyjsp 15h15 hours ago
@Katjuussa 75v sitten pidimme itsenäisyyden, jonka turvin liityimme mm EUn - onneksi. Jos pidät Ven muuta sinne.”

Pidin vastausta  sen verran loukkaavana, että kirjoitin aiheesta blogin, jonka lähetin sekä UPI:n johtajalle Teija Tiilikaiseelle että Charly Salonius-Pasternakille.

Tässä kirjeeni ja keskustelu Charly Salonius-Pasternakin kanssa 15.3.2015

"Hei!

Toivottavasti tämä kirje panee sinut ajattelemaan:

Ehkä sinulle parempi työpaikka olisi risusavotta. Et oikein tunnu olevan tehtäviesi tasalla.

terveisin Kaija

P.S. Olen laittanut kirjeen myös Tiilikaiselle ja kirjaamoon.

oooooooooooooooooooo

Tähän Charly Salonius-Pasternak  vastasi syyttämällä uhria niin kuin nykyisin on tapana:

” Hei,

Kiitos palautteesta.

Ikävä myöntää mutta onnistuit provosoimaan minut, joka lienee ollut tarkoitus. Luin kirjeen ja petyin että et ollut uskaltanut sisällyttää koko twiittiäsi jossa haastattelu linkki oli. Tämäkin lienee tarkoitus, muutenhan tarina ei olisi ollut yhtä vahva.

Yt,
Charly”

oooooooooooooooooooo

Johon minä vastasin:

”Hei!

Oma syysi. Linkki oli täysin asiallinen.  Helmut Schmidt on yksi arvostetuimmista liittokanslereista kautta aikojen. Muistaakseni Bertrand    Russel on sanonut, että silloin eletään todella vaarallisia aikoja, kun sotaa koskaan kokemattomat poikaset alkavat lietsoa sotaa. Kirjeeni syntyi täysin spontaanisti, eikä kysymys suinkaan ollut siitä, ettenkö olisi uskaltanut laittaa mukaan myös vaikka kaikkia twiittejäni, jos asia olisi sitä vaatinut. Tässä nyt vain tuli osoitetuksi se, mikä vaaditaan osoittamaan ala-arvoinen käytöksesi virkamiehenä. Minä en pelkää mitään. En sinua. En myöskään venäläisiä.

Terveisin Kaija Olin-Arvola”

oooooooooooooooooooo


Sitten seuraa varsin outo vastaus:

” Hei,

Linkki oli tietenkin asiallinen mutta jos olisit halunnut laittaa vain linkin, olisit niin tehnyt. Nyt halusit ja onnistuit provosoinnissa, vaikka se sattuikin unohtumaan kirjeestä, taito jonka blogin perusteella hallitset hyvin.

Olisi kiinnostava ymmärtää miten itsenäisen maan oikeuksien (itsemääräämisoikeus) käyttö on sodanlietsontaa? Voisitko sinä selittää omilla sanoilla? Onko se sodan lietsontaa jos päättäväisesti ei halua alistua Kremlin miehille tai perää oman maan puolustuskyvyn vahvistamista eikä hyväksy ajatusta että Kremlin saa sanella mitä täällä tehdään? On vain yksi taho Euroopassa joka todistetusti haluaa sotaa: Putin & Co.

Olisi mahtavaa jos Putin olisi valinnut toisen tien, silloin ei muun Euroopan tarvitsisi käyttää rahoja puolustukseen vaan kouluihin jne. Näin ei kuitenkaan ole, ja päätös on yksinomaan Putinin.

Charly

PS, yksikään UPIn tutkijoista ei ole virkamiehiä, poliittisten päätösten kritisoiminen olisi aika vaikeata jos olisimme, puhumattakaan akateemisen vapauden toteutuminen.”

ooooooooooooooooooooo

Mihin minun oli vielä pakko vastata:


”Hei!

Ilmeisesti olet vielä selvännäkijäkin. Joka tapauksessa myös tutkijana, jonka palkan minä maksan, voisi odottaa hieman parempia käytöstapoja.

Eihän Venäjä Suomea ole mitenkään uhannut. Ei sen paremmin Putin. Minusta tuollainen vainoharhainen suhtautuminen unohtaa kokonaan poliittiset realiteetit ja Suomen geopoliittisen aseman. Venäjä olisi Suomelle suuri mahdollisuus, jos se osattaisiin käyttää hyväksi. USA sotaa Venäjän kanssa haluaa (fuck Nuland) ja Naton jäsenenä Suomi joutuisi taistelutantereeksi. Sitäkö sinäkin haluat? Tulta ja tuhkaa?

Suomen etu on rauha, rauha ja rauha. Pasifistina minä en muuta hyväksy ja ainakin vielä minulla on tähän perustuslaillinen oikeus.

Jos sodat olisi sotimalla lopetettu, niitä ei olisi ollut tuhansiin vuosiin. Mutta milläs kuolemankauppiaat sitten rikastuisivat?

Yhteistyöllä eteenpäin.

Kaija

P.S. Mihin sinä unohdat Ukrainan natsit ja muut joukkiot, joiden ainoa tavoite on ryövätä kansallisia omaisuuksia omiin veroparatiiseihinsa ja jättää ihmiset keskelle kurjuutta ja köyhyyttä? Voit vastata omin sanoin.

Kaija”



Toistaiseksi en ole saanut vastausta Teija Tiilikaiselta, mutta jos/tai kun hän vastaa, palaan asiaan.

Avoin kirje UPI:n johtajalle Teija Tiilikaiselle

(Julkaistu Uuden Suomen puheenvuorossa ja Bloggerissa)

 Isä (oik.) Siellä jossakin

Raasepori 14.3.2015

Asia: UPI ja Charly  Salonius-Pasternak

Arvoisa Teija Tiilikainen, johtaja!

Lähetin tutkijallenne Charly Salonius-Pasternakille twitterillä linkin, joka mielestäni on täyttä asiaa. Siinä Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt pohtii nykyistä tilannetta EU:n ja Venäjän välillä. Juttu on mielestäni lukemisen arvoinen:
http://www.welt.de/politik/deutschland/article138320843/Altkanzler-Schmidt-nennt-Putins-heimliche-Sorgen.html?fb_action_ids=10153214905279189&fb_action_types=og.shares

Olin varsin yllättynyt, kun sain ”tutkijaltanne” tällaisen vastauksen 13.3.2015:

”C Salonius-Pasternak ‏@charlyjsp 15h15 hours ago

@Katjuussa 75v sitten pidimme itsenäisyyden, jonka turvin liityimme mm EUn - onneksi. Jos pidät Ven muuta sinne.”

Hän siis antaa minulle 30-luvun malliin ohjeen muuttaa itä-rajan taakse.

Olen viettänyt sodan jälkeisen ajan puutteessa lapsuuteeni. Äitini sairaus heitti sodan varjon meidän lasten päälle, kun pimennysverhojen takana keittiön lattialla pelkäsimme ylilentävien lentokoneiden ääniä ja desantteja. Isäni taisteli Talvisodan ja jatkosodan. Hän haavoittui Hotakassa Karhumäen suunnalla rajuissa taisteluissa vuonna 1941. Isäni putosi haavoittuneena ojaan. Ohijuossut venäläinen sotilas pysähtyi, tähtäsi, mutta jätti laukaisematta. Isä laittoi sormen luodinreikään ja raahautui hakemaan apua. Lopun sotaa hän ajoi ambulanssia. Jos isän lävistänyt luoti olisi mennyt kaksi senttiä enemmän vasemmalta, se olisi osunut sydämeen eikä minuakaan olisi. Isä kuoli 52-vuotiaana, rintamamiestalon rakentaneena ja täysin palvelleena.

Minusta tällaisella poikasella, joka on siellä UPI:n palveluksessa, ei ole mitään oikeutta toivottaa minulle menoa rajan taakse. Minun isänmaallisuuteni on sitä laatua, että haluan rakentaa tästä maasta paremman kaikille ihmisille. Minusta parasta maanpuolustusta on hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon luominen, mikä tuntuu olevan täysin vierasta Charly Salonius-Pasternakin kaltaisille ihmisille.

Jo aiemmin hän yllätti minut huutamalla: SUOMI EI OLE PUOLUEETON MAA. USKOKAA JO KATJUUSSA!

Minun tietääkseni Suomen puolueettomuudesta ei ole luovuttu. Eikä siitä pidäkään luopua. Jos Suomi nyt on liittoutunut EU:n kanssa, ei se tarkoita puolueettomuudesta luopumista.

Suomen ainoa oikea ulkopolitiikka voi olla vain rauha ja puolueettomuus. Ihmettelen, ettei tätä ymmärrä Ulkopoliittisen Instituutin tutkija Charly Salonius Pasternak.

Arvoisa johtaja! Toivon että ryhdytte tarpeellisiin toimenpiteisiin koskien alaistanne tutkija Charly Salonius-Pasternakia.

Ystävällisin terveisin

Kaija Olin-Arvola

Osoite:

10410 Åmminnefors

Sähköposti:

Puh:

Puoluediktatuurin jyrmyt kasvot. Tuhotaan ne!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Loisia.

Tuskin tässä maassa on enää yhtään niin naiivia ihmistä, joka kuvittelisi, että suomalainen poliittinen järjestelmä olisi demokratia, kananvallasta nyt puhumattakaan.

Tässä maassa valtaa pitävät puolueet. Järjestelmää sopii aiheesta nimittää puoluediktatuuriksi.

Eli kaikista tärkeimmistä asioista ja aloitteista päättää kourallinen ihmisiä, yleensä vanhoja miehiä. Demareilla päätöksenteon keskittymä on Helsingin Töölön osasto, johon kuuluvat kaikki silmää tekevät asuinpaikasta riippumatta.

Muissa puolueissa on sama komento ikään kuin Neuvostoliitossa, missä keskuskomitealla oli vallan kaikki avaimet ja jäsenistö juntataan perinteisillä menetelmillä päätösten taakse keinoja kaihtamatta.

Keskittynyt johto täydentää itse itseään. Herrahissillä sinne nostetaan kulloinkin sopivaksi katsottu ja tottelevainen jäsen. Kokoomuksessa Jyrki Katainen pääsi suoraan ytimeen häntä varten perustetusta siilinjärveläisestä paperiosastosta.

Nämä keskuskomiteat asettavat puolueiden ehdokkaat kaikissa vaaleissa. Puolueiden ulkopuolelta on ehdokkaaksi pääseminen tehty lähes mahdottomaksi.

Puoluediktatuuria pidetään pystyssä veronmaksajien rahoilla: suorana puoluetukena, lehdistötukena ja erilaisten piilopuoluetukien avulla, jotka uittavat puolueiden käyttöön rahaa erilaisten kansalaisjärjestöjen välityksellä: nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöistä aina potilasjärjestöihin asti.

Puoluetuen lisäksi tulee tietysti vielä lehdistötuki ja muut avustukset erilaisiin projekteihin, missä niissäkin jaetaan yhteiskunnan varoja lojaliteetin varmistamiseksi periaatteella mulle ja mun kaverille.

Lopusta pitää huolen Suomen keskittynyt joukkotiedotus ja pakkoverolla ylläpidetty Yle, joka parhaillaan on poliittisen oikeiston äänitorvi.

Ja niin kuin diktatuureihin aina kuuluu nepotismi, niin se on Suomessakin. Sukulaisten suosimisessa Suomen ohittaa varmasti enää vain Pohjois-Korea.

Tulevissa eduskuntavaaleissa tärkeintä olisi puoluediktatuurin tuhoaminen. Ja se onnistuu vain äänestämällä sellaisia ehdokkaita ja puolueita, jotka eivät ole olleet mukana saattamassa Suomea sen nykyiseen onnettomaan tilaan, missä vanhuksilta viedään jo leipä ja levitekin, maidosta tai muista juomista puhumattakaan.

Nykyiset edustajat ovat jo näyttönsä antaneet ja jälki on kauhistuttava.

Oman edustajasi tekemiset ja tekemättä jättämiset voit tarkistaa vaalivilppikoneesta, joka löytyy täältä.

Vaalivilppikoneesta näet, miten edustajat ovat lupauksensa pettäneet. Tosin sekin voi antaa vääristetyn kuvan siksi, että kaikki edustajat eivät ole koneisiin vastanneet tai ovat vastanneet valinnalla: ei osaa sanoa. Viime vaalien alla kokeilin pariinkin koneeseen vastata joka kysymykseen: en osaa sanoa ja sillä kurilla ehdokkaiden kärkeen nousivat kokoomus ja perussuomalaiset.