Sanotaan, että joulu on ennen muuta
lasten juhla. Miltä mahtaa tuntua niistä lapsista, jotka jo etukäteen
tietävät, että paketeista ei tule kuin halpoja värityskirjoja ja
palapelejä ehkä mummon kutomat villasukat, näitäkään lahjoja yhtään
väheksymättä. Kun eläkkeistä leikataan ja hoito- ja palvelumaksuja
korotetaan, jää vanhuksille entistä vähemmän rahaa lahjojen ostoon.
”Lapsiköyhyys kasvaa Suomessa
hälyttävästi ja eriarvoistaa perheitä entistä enemmän. Köyhissä
perheissä elävien lasten määrä on parinkymmenen vuoden aikana lähes
kolminkertaistunut. Rahan niukkuus ei enää koettele ainoastaan
yksinhuoltajia ja työttömiä vaan myös työssäkäyviä perheitä. Arkkipiispa
Kari Mäkinen on huolissaan köyhyyden piilottelusta ja hiljaisesta hyväksymisestä.”,
kertoo Yle
Köyhyystutkija
Maria Ohisalo muistuttaa,
että köyhyydestä puhuttaessa on kyse myös niistä mittareista, joita
köyhyyden määrittämiseksi käytetään. Suomessa vähävaraiseksi lasketaan,
jos perheen käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta.
”Jos käytetään tätä mittaria, niin tietenkin aina tulee olemaan ihmisiä, joiden tulot ovat alle tuon keskitulon.”
Mutta numerot eivät välttämättä kerro kaikkea. Köyhyys ei ole vain
taloudellista, vaan myös esimerkiksi psykologista ja kulttuurista. Se
voi olla myös sosiaalisen pääoman puutetta.
Parhaillaan Suomessa on arviolta Suomen noin 126 000 köyhää lasta.
Köyhällä lapsella on suuri mahdollisuus tulla kiusatuksi ja masentua.
1995 heitä oli 52 000.
Mitä voi köyhä lapsiperhe tehdä. Odottaa aikojen paranemista ja täystyöllisyyttäkö. Sitä ei ole näköpiirissä.
Suomessa on jo nyt
maksuhäiriöisiä
lähes 373 000. Ja tämä siksi, että on annettu pikavippitoiminnan eli
koronkiskonnan maassamme kukoistaa jo vuosia. Tähän asiantilaan on jo
EU:ssakin kiinnitetty huomiota.
Päättäjät ovat olleet sokeita tälle asialle, koska pikavippien avulla
on paikattu puutteellista sosiaaliturvaa. Jopa sosiaalitoimessa on
asiakkaalta kysytty luottotietoja ja jos ne ovat olleet kunnossa, on
käsketty ottaa pikavippi toimeentulotukea myöntämättä.
MLL:n johtava asiantuntija
Esa Iivonen toteaa:
”Keinoja kuitenkin olisi, mikäli rahaa ja
poliittista tahtoa löytyy: Suomessa olisi parannettava perhe-etuuksien
tasoa, investoitava varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, parannettava
työn ja perheen yhteensovittamista sekä alennettava asumiskustannuksia
rakentamisen määrää lisäämällä.”
”Etuudet, kuten lapsilisä, kotihoidontuki
ja asumistuki ovat erittäin tärkeitä lapsiperheille. Lapsilisän
reaaliarvo on noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994 ja kotihoidon
tuen taso on huomattavasti alhaisempi kuin 20 vuotta sitten.”
”Koulutus on yhä useammin työsaannin
edellytys. Nyt hallitus kuitenkin leikkaa ammatillisesta koulutuksesta
190 miljoonaa euroa”, Iivonen sanoo.
”Noin joka viides yksinhuoltaja on köyhä ja köyhien perheiden
lapsista 40 prosenttia on sanonut, että he eivät ole voineet osallistua
koulun luokkaretkille”,
kertoo lapsiasiavaltuutettu
Tuomas Kurttila.
En tiedä mistä lähtien on ollut lupa järjestää koulussa sellaisia
retkiä ja tapahtumia, joihin ei kaikilla lapsilla ole ollut
mahdollisuutta osallistua.
Jos asia olisi yksinkertainen ja helppo, voitaisiin tietysti sanoa,
että joulun sanoma on tärkein. Niinhän se tietysti on, mutta lapsi ei
tätä ymmärrä, kun kaikilla muillakin on ihan muuta.
Tilanne on nyt toinen kuin se oli esimerkiksi suurten ikäluokkien
lapsuudessa. Silloin erot eivät olleet kovin suuret. Joululoman jälkeen
kehtasi aivan hyvin sanoa saaneensa lahjaksi säästöpossun, kun kellään
ei ollut sen parempaa kerrottavaa.
Lapsuus eletään vain kerran. Silloin rakentuu perusta ihmisen hyvälle
itsetunnolle. Jospa päättäjät edes tämän ymmärtäisivät, sillä tämän
päivän lapset ovat huomispäivän päättäjiä.