- Työnorjat sorron yöstä nouskaa...
Keneltäkään ei ole varmasti jäänyt huomaamatta, miten Yle ja muu valtamedia kertoo tämän tästä, miten hyvin pyyhkii Uudenkaupungin autotehtaalla. Väkeä rekrytoidaan kaiken aikaa, jopa bussikiertueilla ympäri Suomen. Luulisi siellä jo kohta varmaan olevan töissä lähes puoli Suomea.
Mutta ei. Syynä on tehdas itse, jossa ovet käyvät kuin kirkossa, koska väkeä tulee ja menee, sillä työolot tehtaassa ovat ala-arvoiset.
Tai jos tarkkoja ollaan, niin tehtaaseen vain harva edes töihin pääsee. Palkkauksesta huolehtii varamiespalvelu. Se ottaa tehtaalla työskennelleen mukaan valmiit insinöörit ja muutkin ammattimiehet töihin 9-11 euron tuntipalkalla.
Työ on nelivuorotyötä ja työolot kuin pahimmassa hikipajassa jossain Kauko-Idässä tai Afrikassa.
Ruokatunti on 18 minuuttia ja siinä ajassa on sekä mentävä että tultava ruokalasta ja välissä ehtiä vielä mättää ruokakin naamaan. Vessaan ei pääse lainkaan ja haalarit on jonotettava omalla ajalla.
Työturvallisuudesta ei huolehdi kukaan. Autonosat tippuvat päähän ja sormet on ruvella.
Luottamusmiehiä ei ole tai heitä ei pääse tapaamaan.
Työilmapiiri on kauhea. Tiimityöskentelyksi nimetty työtyyli on kuin kapo-järjestelmä keskitysleirillä. Työntekijät kyttäävät toinen toisiaan ja ovat velvoitettuja raportoimaan kaikesta ylemmille tahoille.
Vapaita asuntoja on, mutta työntekijöiden palkoilla ei kykene kunnon kotia hankkimaan.
Sen sijaan joku rahastaa vielä konttikämpillä, joihin hädin tuskin mahtuu sisälle makaamaan.
Olen keskustellut asiasta nuoren tehtaalla neljä kuukautta jaksaneen miehen sekä mielisairaalan kautta tehtaalta pois päässeen henkilön kanssa.
Suomalainen edunvalvonta
Kun olin kyllin asiasta kuullut, soitin Teollisuusliittoon, jossa edunvalvoja sanoi, että ei ole tuollaisesta koskaan kuullutkaan. Hänen tiedossaan ei ole mitään ongelmia Uudenkaupungin autotehtaalla.
Sen jälkeen otin yhteyttä Vasemmistoliiton ay-taustaiseen kansanedustajaan Jari Myllykoskeen ja kerroin hänelle asioista. Hän lupasi ottaa yhteyttä pääluottamusmieheen ja pyysi minulta yhteyshenkilön, jotta voisi hoitaa asiaa ilman välikäsiä.
Minä ilmoitin eräälle nuorelle miehelle Jari Myllykosken yhteystiedot js pyysin häntä soittamaan .
Pyysin itse Myllykoskea pitämään minut asian etenemisessä ajan tasalla.
Oli kulunut ehkä kuukausi ja kun mitään ei kuulunut, otin jälleen yhteyttä Teollisuusliiton edunvalvontaan. Tällä kertaa vastasi mies, joka ei hänkään sanonut nimeään. Varsin merkillistä on että nettisivuilla ei nykyisin juurikaan esiinny ihmisten nimiä. Ilmeisesti kaikki asiat halutaan hoitaa anonyymisti, mikä sekin kertoo nykyajasta tai paremminkin sen puutteesta varsin paljon.
Esittelin itseni ja sanoin olevani sekä toimittaja, blogisti että kansalaisaktivisti. Liiton edunvalvojakaan ei ollut kuullut mitään autotehtaalta, mutta sanoi, että minä varmasti toimittajana ymmärrän, ettei kaikesta pidä kirjoittaa.
Teollisuusliittoon ottamieni yhteydenottojen välillä olin yrittänyt useammankin kerran ottaa yhteyttä kansanedusta Jari Myllykoskeen. Vain yhden vastauksen sähköpostiini sain ja siinä luki: ”Moi hänen paikkansa tuskin on autotehtaalla.” Olin nimittäin kertonut kansanedustaja Myllykoskelle, että pojanpoikani valmistuu autoalalle ja voisi harkita töihin menoa autotehtaalle.
Tämän jälkeen viestini eivät enää tavoittaneet kansanedustaja Myllykoskea. Ilmeisesti hän oli laittanut myös eston tekstiviesteilleni, kun nekään eivät menneet perille. Puhelimeen hän ei vastannut.
Olen nyt varmaan yli kaksi kuukautta yrittänyt ottaa selvää asiasta tuloksetta.
Eipä voi mitään muuta kuin kysyä, että mitä tekevät Teollisuusliiton edunvalvojat? Mitä tekee Vasemmistoliiton ay-taustainen kansanedustaja Jari Myllykoski muuta, kuin pakoilee kansalaisaktivisteja?
Tällaisellako tasolla on työtätekevien ihmisten edunvalvonta Suomessa vuonna 2018?
Aiheesta lisää: https://www.nykysuomi.com/2018/02/15/tyontekija-kertoo-uudenkaupungin-autotehtaasta-tahti-aivan-helvetillinen-kaikki-pain-psetta/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti