Ei Iiro nuku. Iiro lepää
Iiron kiviteos Lago di Idrolla.
Huoleton on hevoseton mies.
Iiro oppi jo varhain keritsemään lampaat.
Moni tunteeton ihminen on antanut minun ymmärtää, että itsemurhan tehneet ovat kaikki luusereita, jotka eivät ole vain jaksanet yrittää tarpeeksi.
Jokainenhan täällä vallitsevan hegemonian mukaan on oman onnensa seppä.
Mahdollisuudet ovat kaikilla samat ihan siitä riippumatta millaisille pahnoille sattuu syntymään. Ihan sama onko syntynyt kultalusikka suussa vai onko elämän alkuun annettu vain tuulen huuhtoma perse.
Siksi vielä kerron, mitä Iiro Arvola sai syntymälahjaksi. Hän sai köyhän kodin, mutta yritteliäät vanhemmat, joiden työn 90-luvun lama Koiviston konklaaveineen tuhosi. Koti meni ja velat jäivät.
Iiro lähti kotoa varhain ja meni Pälkäneelle käymään yläasteen Anna Tapion koulussa, koska suunnitteli pienviljelijän uraa kymmenen hehtaarin evakkotilalla Karkkilan Vaskijärvellä. Se oli Iiron syntymäkoti, jossa elimme lähes luontaistaloudessa 15 vuotta.
Peruskoulun jälkeen Iiro pääsi Askolan ammattikouluun sähkölinjalle. Sen hän jätti kesken, koska halusi lähemmäs vanhempiaan eikä alakaan tuntunut omalta.
Mieheni ja minä asuimme tuolloin jo Antskogissa ja Iiro aloitti Lohjalla Kanneljärven kansanopistossa kuvataidelinjan.
Melko pian hänen tyttöystävänsä tuli raskaaksi. Ja he päättivät pitää lapsen. Iiro oli 18.
Hän ryhtyi heti hakemaan työpaikkaa ja pääsi töihin Sammattiin silkkipainoon. Sammatin kunta ei antanut parille asuntoa, vaikka minun koko sukuni on pitäjästä kotoisin satojen vuosien takaa. Niinpä Iiro nukkui yöt sillkipainon lattialla.
Karjaalta ei irronnut edes oppisopimuspaikkaa. Sen hän sai Lohjalta Haarnion painotalosta ja asunnon Lohjalta. Kun Iirolla ei ollut autoa, hän kulki työmatkan Lohjalta Nummelaan toistakymmentä kilometriä päivässä polkupyörällä rekkojen imussa.
Haarniolla hän suoritti Markkinointi-instituutissa Mainonnan ammattitutkinnon.
Koska palkka oli pieni, hän siirtyi Vihelle hitsaamaan perävaunuja hikipajassa, jossa vappukaan ei ollut vapaapäivä.
Sieltä hän tuli Pohjaan ja meni kysymään oma-aloitteisesti töitä Fundialta, vaikka ei avoimesta työpaikasta ollut edes ilmoitusta. Toistatuntia kestäneen haastattelun jälkeen hän sai paikan ja varsin pian hänet valittiin luottamusmieheksi.
Työnsä ohessa hän suoritti Datanomin tutkinnon.
Hänellä oli silloin jo kolme lasta ja hän sai asunnon Pohjasta.
Tämän jälkeen hän muutaman vuoden kuluttua pääsi Koverharin terästehtaalle. Jatkoi siellä pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Hän hankki Karjaalta rintamamiestalon, jota ryhtyi korjaamaan. Elämä näytti hyvältä.
Kun koijarit ostivat Koverharin tehtaan, ajoivat sen alas ja ryöstivät, Iiro menetti työpaikkansa. Talo meni myyntiin ja tuli avioero.
Sen jälkeen Iiro perusti starttirahalla antenniasennusyrityksen. Sitä kenenkään ei pitäisi koskaan tehdä. Sillä starttirahalla siivotaan vain työttömyystilastoja ja velkaannutetaan yrittäjät.
Itse starttirahalla elää tuskin muu kuin autiotalon keuhkotautinen kissa. Sillä ei mitään velkaantumatta yritetä. Velkataakka alkoi kasvaa kasvamistaan. Yksinyrittäjällä ei ole puskurirahastoja.
Vielä tämänkin jälkeen Iiro opetteli uuden ammatin isänsä yrityksessä maanmittarina. Isä oli jo iäkäs ja kun hän sairastui, yritystoimintaa ei enää kyetty jatkamaan. Myös Iiron tereveys alkoi reistailla. Iirolla oli raskaista töistä aiheutuneita sairauksia ja masennus syveni.
Vuosi sitten hän pääsi vuokralle pieneen maataloon, jossa yritti toteuttaa lapsuuden unelmaansa kahden hevosen, kanojen ja kasvimaan voimin. Hän tunsi olevansa vapaa askaroimaan kaikenlaista pientä. Hän keskittyi radioamatööriharrastukseensa ja musiikkiin.
Mutta mitään puhdasta idylliä viimeinen vuosi ei ollut.
Miestä oli jo pyöritetty muutama vuosi Te-keskuksen, Kelan ja terveydenhuollon Bermudan kolmiossa. Ja pyörre kiihtyi, sen vauhti muuttui vinhemmaksi ja vinhemmaksi, kunnes veti hänet syövereihinsä.
Iiro oli erityisherkkä, lahjakas ja monitaitoinen ihminen.
Yrittämisestä ja tekemättömyydestä häntä ei voi syyttää. Pikemminkin siitä, että sitä tekemätöntä olisi saanut olla enemmän.
Iiron ottamat kuvat Koverharista ja hänen niistä tekemänsä video.
Muusiikki: Kaija Koo, Niin kaunis on hiljaisuus.
https://www.youtube.com/watch?v=Ffz9fb3yr_I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti