Ihme - Miten Ellistä tuli valtion laitos

• 
  Viimeinen kuvani pojastani Iiro Antero Arvolasta
• 
  Ihmeiden aika ei ole ohi.

Tässä kirjeenvaihtoni Kelan johtajan Elli Aaltosen kanssa.

Syvän murheen saattelemana kerron teille kiitoksen tyhjästä, jolla saattelitte ainoan poikani Iiro Arvolan hautaan lyömällä lyötyä ja hylkäämällä hänen avunpyyntönsä.

http://kaijaolinarvola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257874-kelassa-on-mietitty
 

Terveisin

Kaija Olin-Arvola

***********

 Ja Elli Aaltosen vastaus

Kaija Olin- Arvola,

Olin syvästi pahoillani tapahtuneesta ja syvin osanottoni. 

Kelan toimeenpano on lakisidonnainen. Ymmärrän, että se ei tässä tilanteessa hyödytä kertoa.

Onko jotain asiaa tai kysymystä, missä voisimme auttaa?

Elli Aaltonen 

**********

Minun vastaukseni:

Miten Kela voisi korvata isän menetyksen hänen kolmelle lapselleen? Voisiko Kela avustaa heidän kouluttamisessaan?

Terveisin Kaija

**********

Yön mietittyäni jatkoin:

Hyvä Elli Aaltonen

Olen koko yön valvonut ja pohtinut kysymystänne,

"Onko jotain asiaa tai kysymystä, missä voisimme auttaa?"

Olen tullut siihen tulokseen, että juuri elämänsä alussa olevan kolmen nuoren tukemiseen ei juuri muu auta kuin raha.

Me isänsä menettäneen kolmen nuoren mummu ja vaari olemme jo sairaita ja vanhoja. Olemme tehneet kaikkemme näiden lasten auttamiseksi alusta asti. Nyt huolemme lasten tulevaisuudesta on pohjaton.

Rahalla lapset eivät isäänsä takaisin saa. Menetys on sikäli korvaamaton.

Mutta jos teillä Kelan johtajana todellakin on mahdollisuus tehdä jotain näiden nuorten Ossi Aleksi, Kyösti Aleksanteri ja Ronja Alice Arvolan auttamiseksi, niin esitän, että Kela kertakorvauksena maksaisi jokaiselle 25 000 euroa, jota pidän varsin kohtuullisena summana.

Kahdella heistä on ammattikoulu vielä aloittamatta ja yhdellä kesken. Jo ammattiopintojen aloittamisessa tarvittavat varusteet ja muut kulut ylittävät heidän huoltajansa maksukyvyn. Velkaantumiseen ei ole varaa.

Ystävällisin terveisin

Kaija Olin-Arvola

**********

Ellin vastaus oli odotettu:

Kaija Olin-Arvola,

Valtion laitoksena autamme lainsäädännön mukaisissa etuuksissa ja niiden läpikäynnillä ja hakemisella kanssanne. Leskelle kuuluvien etuuksien hakeminen, lasten osalta mahdolliset tuet, jos ilmenee perusteita ja perustoimeentuloturvan muodot tulevat selvitettäväksi mieleeni.

Jos haluatte, ohjaan asiakaspalvelun henkilön soittamaan Teille alla olevaan numeroonne näiden asioiden selvittämiseksi sitten, kun Teillä on siihen voimia. 

Elli Aaltonen 

**********

Kiitos tyhjästä. Sen saa pyytämättäkin.

Lait ovat niin kuin ne luetaan. Jokainen tässä maassa tietää, miten mielivaltaisesti Kela toimii.

Päätöksiä tehdään ihmisiä kuulematta ja näkemättä yli asiantuntijalääkärien lausuntojen.

Et viitsisi naurattaa vanhaa ihmistä. Minä otan tuollaisen tarjouksen ja vastauksen pelkkänä ihmisen halveksuntana ja pilkantekona.

Onko mielesi hyvä nyt?

Olen aikonut tehdä joka tapauksessa valituksen Valviraan ja tulen hakemaan korvausta selvistä hoitovirheistä.

Olen nyt jo kirjoittanut asiasta monta blogia ja lähettänyt ne kaikille kansanedustajille ja tämän maan päättäjille aina presidenttiä myöden.

Olen kertonut asiasta valtamedialle, mutta niin kuin varmaan tiedät ja olet hyvin selvillä: Ei Korppi korpin silmää noki eikä susi sutta pure.

Kukaan ei kuule köyhän ja heikon ääntä.

Tämän jälkeen yritän saada julkisuutta asialle lehdiltä, jotka yleensä ovat olleet kiinnostuneita tämän yhteiskunnan halpamaisuudesta.

Ikävää tuo tuollainen tekopyhyys.

Toivottavasti tämä maailma vielä joskus näyttää myös sinulle todelliset kasvonsa.

Syvästi halveksien.

Kaija

**********

Jatkoin vielä erillisellä jälkikirjoituksella:

P.S. Mielenkiintoista, miten Elli Aaltosesta sitten yhtäkkiä sukeutuikin "Me valtionlaitos". Tekikö se kipeää?

Kaija 

Kelassa on mietitty

• 
  Iiro Arvola: Jokaisen umpikujan päästä johtaa pieni polku jonnekin.

Soitin Kelan kuntoutukseen ja tiedustelin, miten on mahdollista, että pitkällä sairaslomalla oleva ihminen laitetaan Te-keskukseen, kun hänen pitäisi päästä kuntoutukseen ja kuntoutustuelle eikä mihinkään aktivointileikkauksiin.

No meillä on mietitty, vastasi neuvoja, että kun kuntoutustuen käsittely kestää niin kauan on annettu mahdollisuus työllistyä vajaakuntoisena. Joten minä siihen, että kuka työnantaja sellaisen haluaa vaivoikseen, kun siitä ei ole kuin kuluja ja haittaa.

Siihen neuvoja jatkoi, että ainahan on mahdollista kääntyä sosiaalitoimiston puoleen. Vaan kuka sillä hilkulla elää, kun raha ei riitä edes ruokaan saati lääkkeisiin. Ei pysy niillä armopaloilla hengissä kuin keuhkotautinen kissa.

Mutta voi aina yrittää myös harkinnanvaraista, johon minä repesin.
Sanoin, että Kela on tämän avokeskitysleirin kapo. Ei tarvitse herrojen käsiään liata eikä uuneja muurata.

Sanoin, että tämä on jo tietoista väestöpolitiikkaa ihan niin kuin Hitlerin Saksassa, missä tapettiin 70 000 mielisairasta heikomman aineksen nimikkeellä.

Sanoin, ettei tämä ole enää mitään demokratiaa, vaan puhdasta fasismia.

Kerroin, että oma poikani osallistui näihin talkoisiin hirttämällä itsensä kuukausi sitten.

Nainen otti osaa ja vaikeni.

Aikani päästelin vielä suuresti sivistyneitä kirouksiani vähäosaisten kohtelusta, hoitamattajättämisestä ja suoranaisesta heitteille jätöstä, joihin vastauksena oli hiljaisuus.

Kehotin naista toimittamaan nauhoitetun annatukseni kaikille Kelan silmäätekeville aina pääjohtajaa myöden.

Kuuntelin hetken hiljaisuutta ja sanoin vielä, että jo neuvojan puhekyky vielä joskus palaa, niin minulle voi aina soittaa.

Ei ole puhelua kuulunut.

IKÄVÄ

• 
  Iiro Antero Karinpoika Arvola
• 
  Lakiesitys mielenterveyspalveluiden uudistamiseksi

Yhteiskunnallisen ongelman ydin on tässä:

Viranomaisten pitäisi tehdä yhteistyötä.

On turha pompottaa syvästi masentunutta ihmistä luukulta toiselle, kun siitä ei mitään kostu.
Tulee vain sellainen tunne, että on tarkoituskin tappaa ihan suoriksi sanottuna.
Minun pojallani Iiro Arvolalla oli syvä masennus.

Hänellä oli kahden vuoden sairasloma fyysisten vaivojen takia, jotka olivat syntyneet raskaassa työssä ja vaikeissa työolosuhteissa viimassa, pakkasessa ja kaikenlaisten säiden armoilla.
Silti hänet pakotettiin Te-keskukseen ja akttiivimalliin ja lopulta sossuun.

Hän kerta kaikkiaan uupui ja paloi loppuun tämän fasistisen yhteiskunnan uhrina.

Tiensä pään hän löysi hirsipuusta noin kuukausi sitten.


Arvoisa vastaanottaja!

Hyvä päättäjä!

P.S. Toivon, että käytte tutustumassa ja liittymässä Facebook-ryhmään "Laikiesitys mielenterveyspalveluiden uudistamiseksi". Sieltä löydätte lisää tietoa mielenterveystyön tilasta Suomessa

P.S. Toivotan teille kaikille oikein hyvää kesää ja antoisia lomia, joista varmasti voitte hyvälllä omallatunnolla nauttia.

Apua!

• 
  Sotkua. Sotkua. Sotkua.
• 
  Marjutin kukat
• 
  Sarin kukat ja kuppi, josta Iiro 
• viimeisen kerran käydessään joi kahvia.
• 
  Helenan, Hannun, Marian ja Noran kukat

Soitin tänään Mielenterveyden Keskusliiton neuvontaan, jossa ystävällinen ihminen neuvoi miten parhaiten taisi.

Kertoi koko järjestelmän ja yhteiskunnan olevan sekaisin.

Hän valitti myös resurssipulaa. Se onkin ilmeinen, koska liiton puhelimeen vastataan puhelinvastaajan mukaan vain pari kertaa viikossa vain tiettyinä kellonaikoina.

Puheenjohtaja Sydänmaalakalla oli päällä vastaaja, johon jätin soittopyynnön. Ei ole soittoa kuulunut.
Ihmettelen, mihin menevät ne rahat, joita erilaiset potilasjärjestöt saavat miljoonittain. Piilopuoluetukenako ihan muihin tarkoituksiin.

Sama kokemus minulla on muistakin potilasjärjestöistä.

Eipä niistä juuri ole potilaalle mitään apua ollut. Yksin ovat kuin orvot pirut.

Potilaiden asioita ei ajeta. Taitaa olla niin paljon muuta tähdellisempää, kuten reissaamista ympäri maailman kaikenlaisissa seminaareissa ja muissa kissanrustiäisissä.

Potilaille tarkoitetut kurssit ja muut tilaisuudet ovat sen verran hintavia, ettei niihinkään vähävaraisilla ole asiaa.

Jossain vilahti ilmoitus jostain voimasanaetsinän kurssista.
Sellaiselle minulla ei ole tarvetta. Voimasanat löytyvät ihan omasta takaa:
Saatanan, Perkele, Jumalauta, Vittu.

P.S. Tämän ritirimpsun opin jo lapsena. Kun kirjoitin kolumnin kiroilusta Rakentaja-lehteen sopimus irtisanottiin verukkeella, että olin maininnut naisen sukupuolielimen nimeltä. Todellinen syy oli, että juttuni fokusoivat liiaksi pienyrittäjän näkökulmsta.


qqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqq

Sinun ystäväsi tyydyttää puutteesi. Ystäväsi on peltosi, jonka kylvät
rakkaudella ja korjaat kiitoksella. Hän on pöytäsi ja lietesi. Sillä sinä
tulet hänen luokseen nälissäsi ja haet hänen luotaan rauhaa.

Kun ystäväsi sanoo mielipiteensä, et sinä pelkää sanoa 'ei', etkä jätä
sanomatta 'kyllä'. Ja kun hän on hiljaa, sinun sydämesi ei lakkaa kuulemasta
hänen sydäntään. Sillä ilman sanoja ystävien kesken kaikki ajatukset, kaikki
toiveet, kaikki halut syntyvät ja jaetaan iloiten suosionhuutoja kaipaamatta.
Kun eroat ystävästäsi, et sinä murehdi. Sillä se, mitä hänessä rakastat eniten,
saattaa tulla kirkkaammaksi hänen poissaollessaan niin kuin vuori tasangolta
katsoen näyttää kiipeilijästä kirkkaammalta.

Sillä rakkaus, mikä etsii muuta kuin oman salaisuutensa paljastumista,
ei ole rakkautta, vaan verkko, joka on heitetty: ja ainoastaan arvoton
joutuu saaliiksi.

Anna paras itsestäsi ystävällesi. Jos hänen täytyy tuntea sielusi vuoroveden
luode, anna hänen tuntea myös sen vuoksi. Sillä sinun ei pidä etsiä ystävääsi
tappaakseesi aikaa. Hae häntä hetkinä, jotka ovat täynnä elämää. Sillä hänen
tehtävänsä on täyttää kaipuusi, eikä tyhjyyttäsi.

Ja ystävyyden riemussa kaikukoon nauru ja jakakaa muille omasta ilostanne.
Sillä pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy.

- Kahlil Gibran -

Kellot soivat sinulle

• Parhaassa iässä olevan nuoren miehen väsyneet kasvot
  Kuvassa Iiro Antero Arvola
  8.6.1980 - 26.5.2018
  R.I.P.

Mistä lie ostettu se tutkimus, jonka mukaan Suomi olisi maailman onnellisin maa?

Tässä helvetissä keskimäärin kaksi ja puoli ihmistä tappaa itsensä joka päivä.

Se on tabu, jota valheilla vääristellään. Kaikkia itsemurhia ei edes kirjata itsemurhiksi; jos joku ajaa rekan alle se on liikenneonnettomuus.

Vanhukset tapetaan hoidon puutteeseen.

Mielenterveyspotilaat ovat heitteillä.

Kymmenet tuhannet nuoret ovat kateissa teillä tietämättömillä.

Ihmisiä pompotetaan luukulta luukulle asiakirjatyöskentelyllä.

Hädässä olevaa ei tarvitse kohdata silmästä silmään.

Tämä helvetti on avokeskitysleiri, jossa ei rappareiden tarvitse edes uuneja muurata, kun väestöpolitiikka ja kestävyysvaje jätetään kovaosaisten itse tehtäväksi niin kuin hedelmien punnitus kaupoissa.

Jäähän näin rikkaille kermaperseille enemmän kätkettävää vakuutuskuoriin ja vietäväksi veroparatiiseihin.

Tätä kaikkea voi jo suoraan kutsua kansanmurhaksi.

Miksi kirkkojen kelloja ei soiteta joka päivä?

Jälkikirjoitus:

John Donne:

"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;
Ne soivat sinulle."

Politiikka yhteisten asioiden hoitamiseksi

• 
  
  Iiro ja Tuuli. "Ratsuni jäljet on lumi peittänyt, ne, joiden edellä ratsastin, kummeksuvat: mitä tietä hän meni?"
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• Iiron lippu ei tuulessa liehunut.
  

  

Kun olin hieman toipunut poikani järkyttävästä kuolemasta, lähetin kaikille kansanedustajille ja myös presidentti Sauli Niinistölle hänen avustajansa Katri Makkosen välityksellä seuraavan kirjeen 28.5.2018:

Arvoisa kansanedustaja!

Niin kuin hyvin tiedätte, tässä maailman onnellisimmassa maassa keskimäärin kaksi ja puoli ihmistä tekee joka päivä itsemurhan.

Ehdottaisin, että pitäisitte hiljaisen hetken kaikkien sotesotkujenne keskellä kaikkien aktiivimallien ja muiden viranomaiskiusausten  kohteena olleiden ihmisten ja samalla myös ainoan poikamme Iiro Antero Arvolan itsemurhan kunnioittamiseksi ja muistamiseksi.

R.I.P. IIRO ANTERO ARVOLA 8.6.1980-26.5.2018

Ei mikään lintu eksy tähän lymypaikkaani, ei mikään musta pääskynen kaipausta tuoden, ei mikään valkea lokki myrskyä ennustaen. Kallioiden varjossa on minun kesyttömyyteni varuillaan, valmiina pakenemaan pienintäkin risahdusta, lähestyvää askelta. Äänetön ja sinertävä on minun maailmani, autuas. Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen. Minulla on kultainen portti itään – rakkaudelle, joka ei tule koskaan, minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle, minulla on portti kuolemalle – se on aina avoin.

Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.

Iiron Isän Kari Arvolan kirjoitus

Poikani Iiro Antero Arvola otti hengen itseltään kotonaan sunnuntaita vasten yöllä. Ratkaisua edelsi kuukausien taistelu Kelan ja työllisyysviranomaisten kanssa.

Hän veti itsensä loppuun Koverharin valimossa, jonka ulkomaiset sijoittajaketkut ajoivat konkurssiin. Sen jälkeen seurasi loputon pompottaminen eri instanssien välillä.

Iiro oli sekä fyysisesti että psyykkisesti täysin lopussa, mutta asianomaiset ns. terveydenhoito- ja sosiaaliviranomaiset eivät kuukausien seurannan, jopa videokameralla suoritetun, perusteella osanneet mitenkään miestä auttaa.

Me Iiron vanhempina yritimme tehdä kaikkemme ja oli myös hyviä yhteisiä aikoja. Eläkeläisten antama tuki ei riitä. Siksi meillä Suomessa pitäisi olla maahan asti putoamisen estävät sosiaaliset turvaverkot.

Mutta Iiro teki oman ratkaisunsa. Löysin hänet varhain sunnuntaiaamuna 27.5.2018 lastausliinan varassa riippumasta tallin eteisestä. Kun häntä halasin viimeisen kerran, mies oli kylmä ja kangistunut.

Näin päättyi tämä tarina suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Tulkaa minulle puhumaan sotesta, niin vastaus tulee välittömästi ja voimalla.

Tänään Iiron lippu puolitangossa ei liehunut.


Kansanedustajien vastauksia, presidentti Sauli Niinistö ei vaivutunut

Nyt olen saanut vastauksen 16 kansanedustajalta. Osanottonsa esittivät Matti Semi, Ville Tavio, Paavo Arhinmäki, Ben Zyskowicz, Sami Savio, Ritva Elomaa, Eeva-Johanna Eloranta, Olli-Poika Parviainen ja Markku Pakkanen, joka jakoi kanssani oman kohtalonsa asiassa sekä Antero Laukkanen, joka kiitti siitä että jaksoimme kirjoittaa asiasta.

Varsainaiseen asiaan vastasi Krista Kiuru: ” Osanottoni poikanne poismenon johdosta. Niin ikävä ja surullinen oli poikanne kohtalo yhteiskunnan rattaiden väliin putoamisessa ja avun ulkopuolelle jäämisessä. Olen pahoillani siitä, että asiat eivät järjestyneet ja palvelut eivät pelanneet.”

Samoin Johanna Karimäki: ” Lämmin osanottoni suureen suruunne. Olen niin pahoillani hallituksen kylmästä politiikasta. Voimia syvään suruun, toivon että kauniit muistot vielä joskus tuovat lohtua. ”

Tiina Elovaara käsitti asian: ” Syvä osanottoni suruunne ja poikanne edesmenoon. Pysäyttävä posti. Meidän on kyettävä tekemään enemmän niiden ihmisten eteen joiden hätä on suuri. Itsemurhien estäminen pitää nostaa korkeammalle yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kuten myös varhaisen tuen ja puuttumisen malli. Loppuun palaminen ja uupumus ovat liian yleisiä asioita, joihin ei aina tartuta riittävällä vakavuudella. Vien viestiä eteenpäin. Voimia surussanne, joka lienee kestämätön,”

Reijo Hongiston vastaus sai kyynelet vuotamaan: ” Arvoisa Kaija Olin-Arvola Arvoisa Kari Arvola Luin viestinne äärimmäisen surun vallassa. Tunnustan suoraan, että minulla ei ole sanoja joilla Teitä lohduttaa.

Olisi äärimmäinen loukkaus Teitä kohtaan kirjoittaa, että minä tiedän miltä Teistä tuntuu. Se ei pitäisi paikkaansa, sillä vain sellainen henkilö joka on joutunut hautaamaan oman lapsensa, tietää, miltä rakkaasta lapsesta luopuminen tuntuu. Sivulliset voivat vain arvailla, mutta he eivät tiedä. Tämän takia en kirjoita että minä tiedän miltä Teistä tuntuu.

Sen sijaan minä kirjoitan, että voin vähäisessä määrin aavistaa, miltä oman lapsen menettäminen tuntuu ja millaisia ajatuksia se vanhemmissa sekä jäljelle jääneissä sisaruksissa aiheuttaa. Kun lapsen menettää vielä noin traagisella tavalla, tunnekuohu on erittäin suuri. Sitä ei voi sanoin selittää, eikä kuvata.

Ennen kansanedustajan tehtävää toimin poliisina 27 vuotta. Virkavuosinani jouduin liian usein todistamaan myös oman elämänsä päättäneen kohtaloa. Jostain syystä juuri minä jouduin varsin usein toimittamaan suruviestin lähiomaisille. Suruviestin vieminen on, ainakin minun kokemusteni mukaan, poliisin tehtävistä se kaikkein raskain ja myös vaativin. Surukodissa asiaan reagoitiin luonnollisesti monilla tavoilla.

Teidän kodissanne suru kosketti ja koskettaa yhä kaikkein pahimmalla tavalla, kun Isä itse löysi ainoan poikansa menehtyneenä.

Minulla on kaksi poikaa. He ovat jo työelämässä. Minä kiitän Taivaan Isää joka päivä siitä että saamme olla terveinä. Huomisen murheita ei kukaan tiedä, mutta päättyvän päivän ilot ja surut kannamme mukanamme.

Minä toivon Teille voimia ja jaksamista raskaassa surutyössä. Toivon, että Te kaiken surun keskellä voisitte muistaa myös niitä onnenhetkiä, jotka saitte elää ja kokea poikanne Iiron kanssa.”

Eva Biaudetin vastaus hämmensi. Hän ryhtyi mainostamaan itseään: ” Kiitos sydäntä koskettavasta ja ajatuksia herättävästä viestistänne. Haluan esittää syvä surunvalitteluni poikanne kuoleman johdosta. Vanhempana ajattelen että kaiken muun ehkä kestää. Uskon kuitenkin että poikanne ei ole toivonut teille rakkaimmilleen eikä muille enemmän surua. Siksi elämistä on vain jatkettava. Haluan puolestani tehdä kaikkeni että mielenterveyden tai muusta syystä kamppailevien, tilannetta ja elämää voisi helpottaa ja jaksamisen taakkaa keventää. Siksi meillä on viranomaisia. ”

Hänelle vastasin, että pitää tehdä enemmän. Ei auta vaikka on viranomaisia, koska hädässä oleva ihminen ei heiltä mitään apua saa. 

Esitän tässä vielä kaikille vastanneille kansanedustajille sydämelliset ja lämpimät kiitokset lohduttavasta osanotosta.

Lopuksi veisaan virren 440, joka jo vuosia sitten poistettiin virsikirjasta, koska herrojen korvat eivät sitä kestäneet kuulla, yhdessä Erkki Rankaviidan kanssa:

https://youtu.be/oCErml3vbFo