Minä olen enemmistö

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ennen valta näkyi

Ainakin silloin, kun päätetään siitä, mikä minulle on parasta ja mitä minä haluan, minun pitää saada olla enemmistö. Joskus se on vaikeaa, koska minuun yritetään monin tavoin vaikuttaa erilaisen keinoin propagandalla, manipulaatiolla ja mainoksilla. Minun ajatuksiani johdatellaan ja minuun on istutettu moraali, joka pakottaa ottamaan huomioon myös muut sekä hyvässä että pahassa. Usein yksilö joutuu pitkään harkitsemaan, onko tämä todella minun etuni ja tätäkö minä todella haluan.

Asetelma muuttuu heti, kun ihmisiä on enemmän: On perhettä, kuntaa ja yhteiskuntaa. Minän tilalle tulee me. Tätä ei aina ymmärretä tai asia tietoisesti hämärretään.

Kunta olemme me, vaikka usein kunnissa saatetaan ajatellakin, että kunta ovat vain ihmiset, jotka istuvat valoisissa ja lämpimissä toimistoissa, niin kuin entinen työväenopiston rehtori sarkastisesti totesi.

Vallanpitäjät mieltävät itse itsensä tärkeimmäksi subjektiksi. Kansalaisilta vaaditaan usein uhrimieltä ja antautumista vallan edessä. Vaikka taloudellinen valta korjaa työn tulokset, työntekijöiltä vaaditaan uhrauksia yhteisen hyvän nimissä tai pääomat siirtyvät muualle.

Hallitsijoiden edessä yksilö on usein voimaton. Valtio on väkivaltakoneisto, jolla kansalaiset pidetään kurissa. Valtio sekoitetaan usein yhteiskuntaan, joka olemme me.

Varsinainen erehdys piilee siinä, että poliitikot ja päättäjät kuvittelevat olevansa oikeutettuja melkein mihin tahansa, koska heidät on vaaleilla valittu. Kansa on sanansa sanonut ja pulinat pois, sanovat totalitaristit käsittämättä, että demokratia on prosessi.

Me yhteiskunnan jäsenet, jotka maksamme veroja, kustannamme eliitin etuisuuksineen. Meidän veroillamme he nauttivat korkeaa palkkaa ja monenlaisia etuoikeuksia. Meidän työllämme syntyvät pääomat. Meidän maksamillamme veroilla eliitti elää ja voi hyvin.

Tämä näkyy heidän päätöksissään. Heidän ei tarvitse koskaan tyytyä sellaiseen elämään, jota monet alamaiset elävät koko elämänsä. Heillä on varaa kustantaa lapsilleen yksityiskoulut, siksi heitä ei kiinnosta verovaroin luodun koulujärjestelmän kehittäminen. Heidän vanhuutensa on turvattu, siksi he voivat jättää vanhukset heitteille.

Kannattaa pitää mielessä, että yhteiskunta olemme me.  Me maksamme verot ja meillä on oikeus vaatia.