Kuva: Kaija Olin-Arvola: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. (Matt. 7:7)
Vuonna 1603 Englannin kuningatar Elisabet saattoi voimaan ”köyhien lain”. Sen täytäntöönpanosta oli vastuussa hallitus ja toimeenpanijoina seurakunnat.
Work-housessa työskentelivät lapset ja vanhukset. Heidän työnsä oli raskasta ja heidän elinolosuhteensa tavattoman kurjat. Rahaa tähän tarkoitukseen kerättiin erikoisverolla.
Lapsia voitiin vuokrata talonpojille ja käsityöläisille. Heikot ja vanhat koottiin vanhainkoteihin.
Kuitenkin seurakunnat auttoivat vain yhteisöön kuuluvia.. Ne eivät auttaneet uusia tulijoita ja vielä vähemmän kulkureita, joita oli tuolloin valtavia määriä.
Vuosisadan alussa armeliaat instituutiot yrittivät auttaa kurjuudessa eläviä, mutta puritaanien valtaanpääsy toi mukanaan ideologisen vallankumouksen. Puritaanit olivat pienomistajia, käsityöläisiä ja vallankin kauppiaita. He olivat taistelleet kuninkaan antamia monopoleja vastaan ja vaativat Tasavaltaa.
Puritaanit yrittivät mukauttaa kristinuskon teolliseen ja kaupalliseen yhteiskuntaan, jolle tärkeintä oli kilpailu kaikilla aloilla. Tärkeimmäksi ohjeeksi nousi: ”Joka ei työtä tee, sen ei syömänkän pidä.” Korkeimmat uskonnolliset hyveet edellyttivät tuottavia liiketoimia.
Saarnaajat levittivät ihmisten keskuuteen sanomaa, että paras tapa rukoilla on tehdä työtä. Sen tuottavuus oli Jumalan valitun merkki. Köyhät leimattiin laiskoiksi, juopoiksi ja harkitsemattomiksi.
Kerjäämisestä tehtiin epämoraalista. Almun asemesta tarjottiin korkoon sidottua lainaa.
Mitäpä siinä. Tässä näkyy tämän ajan henki. Tähän myös perussuomalaiset pyrkivät. Kaikki natsaa ja englanninkielinen nimikin on jo valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti