Lampaat laiduntavat aitaamattomalla kukkaniityllä.
Yksinäinen poro kuljeskelee aavalla tundralla.
Ei susia, ei karhuja, jokunen ahma nähty.
Hiljaisuus hivelee korvia.
Meri täynnä elämää: valaita, haita ja pyöriäisiä,
delfiinejä, sinttejä, simpukoita
koko hela akvaario.
Tuulessa huojuvat kuivatustelineet odottavat
kuolleita turskia.
Vuoksi ja luode liikuttavat vettä
aalto aallolta luokse – pois.
Ilma täynnä lintujen huutoja,
poltettujen noitien kirkunaa ja voihketta.
Edessä kaikki, kaikki takana.
Lähdön hetkellä kuu kalpenee
ja sulaa sineen.
Olen valosta väsynyt.
Vielä päivien päästä
suljettujen luomien takana
näen aaltoilevan meren,
siintävän horisontin aavan
tuolla puolen.
© Kaija Olin-Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti