Ottaisivat siltä, missä on!

Heillä on millä mällätä. Kuvia maailman rikkaimmista ihmisistä, jotka ryöstävät työmme tulokset.

Ylen ammu-tv:ssä valtakunnan "viisaat" Vesa Kanniainen ja JP Roos ohjastivat mennyttä maailmaa menneessä maailmassa. Tämä maailma on jo nyt vallan toinen kuin mitä herrat ovat sattuneet panemaan merkille. Harmaa talous jyllää ja orjatyö on jo laajasti käytössä. Kolmannella sektorilla häärää vapaaehtoisia, joiden työn tuloksen jakavat järjetöt, joille rahallinen tuki annetaan. Joustoja herrat vaativat työntekijöiltä, Kanniainen jopa ay-liikkeen romuttamista.

Milloin tässä maassa herää joku vaikuttaja, joka vaatii velkakierteen katkaisemista ja velkojen leikkaamista koronkiskojien omaisuuteen kajoamalla. Eikö olisi viisaampaa ottaa sieltä, missä on?

Lisää tietoa maailman omistajista löytyy täältä.

 

 

 

Hyvä kuolema kirveellä otsaan

Kun minä näin televisiouutisissa ensimmäisen kerran Kirkon Yhteisvastuukeräyksen julisteen, missä vanha nainen on miehen sylissä, näin vetokahvassa hirttosilmukan. Mistä lie moinen harhanäky?

Tänä aamuna luin netissä, että kirkon liian rajuja julisteita on kritisoitu. Sain tietää, että mainostoimisto on käyttänyt mallina Michelangelon Pietà-veistosta. Tosiaankin Jeesuksenhan kerrotaan saaneen oikein hyvän saattohoidon ja kuoleman.

Näin myös presidentin puheen yhteisvastuukeräyksen avaamiseksi ja jälleen olen haavi auki. Eikö yhteiskunnan tehtävä ole hoitaa sairaanhoito ja sen mukana myös saattohoito. Sanottu on, että yhteiskunnan hyvyys mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Yhteisvastuulla luulisi olevan tarvitsevampiakin kohteita, joihin hyväntekeväisyys paremmin sopisi.

Saattohoito kuuluu siis niihin palveluihin, joita ainakin minä odotan saavani maksamillani veroilla. Ja niitä minä totisesti olen maksanut.

Saattohoidon laadusta voidaan olla tietysti montaa mieltä. Aivan luotettavalta taholta olen saanut tietää, että lääkärit opettavat hoitajat antamaan morfiinina yliannostuksen, kun hetki lyö. Eilen minulle kerrottiin, että sama saadaan aikaan antamalla morfiinipumppu kuolevan omaan käteen.

Olen juuri lukenut JC Jersildin romaanin Efter Floden. Kirjailija itse on lääkäri. Romaani on dystopia ydintuhon jälkeisestä maailmasta. Siinä kerrotaan Hippocrateen valasta, jonka mukaan lääkärin pitää auttaa ihminen hyvään kuolemaan, kun hetki on tullut. Vähäisistä välineistä kärsivä lääkäri hoitaa asian lyömällä kirveen kuolevan otsaan. Operaatiota seuraa nopea, kivuton kuolema.

Tämän lisäksi kirjailija kertoo Hippocrateen olleen sitä mieltä, että lääkäri ei saa koskaan puhua ja nauraa niin, että ikenet näkyvät. Minä olenkin aina ihmetellyt, mitä ne mumisevat.

Yhteisvastuukeräyksellä on ilmeisesti myös tarkoitus herätellä ja edistää eutanasia-keskustelua. Jälleen minä ihmettelen: Miksi ei hoitotestamentti riitä? Miksi tarvitaan erillinen säädös eutanasiasta? Onko sillä tarkoitus vain laillistaa nykyinen käytäntö?

 

 

 

 

Miksi minua epäillään ja mistä?

Vuosi sitten syksyllä matkustin Berliiniin. Kentän turvatarkastuksessa laitteet piipittivät. Minut otettiin sivuun ja tutkittiin metallinpaljastimella. Mitään ei löytynyt.

Takaisin tullessa sama juttu: Minut ainoana otettiin kiinni, vaikka samassa seurassa täynnä rautaa ja lävistyksiä olevat nuoret kävelivät suoraan läpi.

Viime jouluna halusin juhlaa viettämään toiseen kotikaupunkiini Berliiniin. Jälleen turvatarkastuksessa sama juttu: Portit piipittivät, mutta nyt minut tutkittiin käsikopelolla.

Sen jälkeen käsilaukkuni tyhjennettiin ja vietiin jonnekin kuvattavaksi. Mitään ei löytynyt. Tätä toimenpidettä kutsuttiin satunnaistarkastukseksi. Tulomatkalla Toinen jäi portille ja tutkittiin metallinpaljastimella. Ehkä ajateltiin minun kätkeneen salaisuuteni miehen taskuun.

Muut kulkivat nytkin muina miehinä ja naisina portista läpi samoin kuin edellisenä vuonna.

Viranomaiset tekevät tietysti vain työtänsä niin kuin pyövelitkin. Olisi kuitenkin mielestäni syytä edes kertoa epäillylle, mistä häntä epäillään. Ja ainakin vähintään pyytää anteeksi väärää epäilyä.

Vai johtuuko minun erityiskohteluni mahdollisesti jostain ennakkoprofiloinnista. Tietääkö kukaan, mistä sellaista voisi tiedustella? Eikö tietoturvalain mukaan kaikki yksilöä koskeva tieto ole näytettävä ainakin hänelle itselleen?

Tai ehkä minä vain olen niin hirvittävän epäilyttävän näköinen mummo.

Allakka tietää, allakka muistaa

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ilmasto on sääolosuhteiden järjestelmä.

 

 

Ensimmäinen tunnettu almanakka Euroopassa on Gutenbergin painama vuodeksi 1448. Aluksi se oli vain yhdelle puolelle painettu arkki, missä oli lähinnä kuppausohjeita: Esimerkiksi Loppiaisena ja heti sen jälkeen kupattiin pää ja Pyhän Paavalin kääntymisenä ”hävyn tienoille”, ”Nuorten ihmisten on hyvä lyöttää suonta yläkuulla ja vanhojen alakuulla”, tiesi tuo almanakka.

 

Suoneniskutaulukoiden ohella allakkaan alkoivat ilmaantua eläinradan tähdistöt säätelemään suotuisia suoneniskuaikoja. Pian almanakkoihin ilmestyi alastoman ihmisen kuva tärkeimpine sisäelimineen ja sen ympärille eläinradan merkit: Oinaalle kuului pää ja vasen hartia Härälle.

 

Myöhemmin 1400 ja 1500-luvulla oppineet alkoivat ennustaa kiertotähdistä ihmisen ja maailmanmenoa yleensä. Tähtien erilaisilla aspekteilla ennustettiin ihmisen ja koko maailman meno. Astrologit hallitsivat maailmaa. he edustivat korkeinta opillista tietoa.

 

Esimerkiksi Mikael Agricolan rukouskirjassa vuodelta 1544 on taulukko, jonka mukaan tähtiä seuraamalla löydetään ”kunakin vuonna sopivat päivät tehdä seuraa, harjoittaa ystävyyttä, valmistaa häitä, maksaa velkaa, että vaatteita, ajella partaa, kiusata muita, vieroittaa lapsia, metsästää, kalastaa, ottaa lääkettä, iskeä suonta, ostaa ja myydä ja ajaa asiaa jne”.

 

Astrologien valta kukistui, kun Kopernikus ja Newton loivat uuden kuvan aurinkokunnasta. Silti sääennustukset ja niihin perustuvat suositukset nimistön ohella säilyttivät suosionsa almanakoissa. Saksassa Berliinin tiedeakatemia sai aikoinaan pääasialliset tulonsa almanakkojen myynnistä. Kun sen jäsenistä alkoi tuntua nololta julkaista ennustuksia, ne päätettiin jättää pois ja korvata muulla pikkutiedolla. Mutta ihmiset eivät tätä tahtoneet ja almanakkojen myynti laski.

 

Akatemian oli pakko palauttaa sääennustukset. Uutta päätöstä perusteltiin lauseella: ”Mundus vult decipi, Ergo decipiatur.” (Maailma tahtoo, että sitä petetään, siis petettäköön sitä.) Vasta vuonna 1887 sääennustukset jäivät pois lopullisesti ja almanakasta tuli ”elettävien hetkien tarkka ja ankara jakaja”.

 

Tänä päivänä almanakkoihin voitaisiin perinteitä kunnioittaen liittää tiedot ilmastonmuutoksesta.  Ilmaston lämpeneminen tiedetään jo asteen sadasosan tarkkuudella. Ilmaston lämpenemistä osataan ennustaa suurten tietokoneiden antamalla viisaudella. Mukana voisi olla myös ohjeet, miten kukakin, mitä tekemällä tai tekemättä jättämällä, voisi ilmastoon vaikuttaa. Olisi näin saatettu allakka alkuperäiseen käyttöönsä uudella korkeammalla tasolla.

 

(Lähde: Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkuna, Otava 2002)

 

Suurmies aurinkoon

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Aurinkoon.

Pohjois-Koreassa kerrotaan kansalaisille, että maa on ensimmäisenä maailmassa onnistunut lähettämään miehen aurinkoon. No, ei vähä mitään!

Maailmassa on aina rehvasteltu saavutuksilla. Tämän tästä meillä Suomessakin järjestetään erilaisia äänestyksiä esimerkiksi suurista suomalaisista.

Kuhunkin vuosituhanteen mahtuu vain yksi todellinen suurmies, pohtii asiaa kirjassaan Mysteerit Knut Hamsun.

Eittämättä 1700-luvun merkittävin suurmies oli Stortings-Ola. Hän kirjoitti ensimmäisenä maailmassa täydellisen spektrianalyysin, keksi lennättimen, ratsasti halki kaikkien Amerikan preerioiden vuonna 1719, hyppäsi yhdellä loikalla Saturnukseen ja puhui Jumalan kanssa viisi kertaa.

Lisää aiheesta täällä.

Tapporahaa!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hyytävää

Vanhuksia pidetään kellarissa, makuutetaan paskoissa, ei tuoda syömään, kun haisee kakalle ja mattojakin ulkoilutetaan vanhuksia enemmän. Tässä A-studion viesti tällä viikolla. Eilen FST:ssä kerrottiin Raaseporin muistisairaiden siirtelystä huutolaiskauppojen seurauksena, vaikka uudet ja oudot olot saattavat koitua potilaalle kuolemaksi.

Ja kaiken takana on kilpailu. On pakko kilpailuttaa, koska laki sanoo niin. Ja lakeja taas ei tietenkään voi muuttaa, vaikka ne olisivat täysiä susia, koska tämä on valtaapitävien tahto.

Raaseporin perusturvajohtaja Arne Nummenmaa kertoi, että kilpailussa hinta ratkaisee 85 prosenttisesti voittajan, laadulla on merkitystä vain 15 prosentin verran, koska ei ole laadullisia kriteereitä ehditty kehittää. Ei luulisi kovin vaikeaa olevan. Tässä muutama kriteeri: hoitohenkilökunnan mitoitus, asiakkaan käyttämä tila ja saamat palvelut: ulkoiluttaminen, ruokailu, nukkuminen, lääkitys ja harrastustoiminta sekä kulttuuri. Varsin konkreettisesti mitattavia laatukriteereitä nämä.

Parhaillaan kehitys näyttää kulkevan siihen suuntaan, että toimijoiksi jäävät vain suuret ja ehkä keskisuuret palveluntuottajat. Jokainen maalaisjärjellä varustettu ihminen tajuaa, että suuret ylikansalliset yhtiöt, jotka piilottavat tulonsa veroparatiiseihin, kykenevät käymään armotonta pudotuspeliä juuri hinnoilla. Ja kun kilpailijat on hävitetty, voi monopoli nostaa hintoja miten tahansa laadusta täysin piittaamatta.

Kuntien ei tarvitse maksimoida voittoja pörssiyhtiöille. Siinä on niiden kilpailuetu: Sen lisäksi, että kuntien oma sosiaalitoimi kykenee pitkäjännitteiseen suunnitteluun ja valvontaan. Veronmaksajien rahojen käytöstä on koko ajan kysymys.

Raaseporissa Karjaan terveyskeskuksessa on jo kokeiltu palvelun järjestämistä Folkhälsanin ja Mehiläisen tuottamana. Tänä vuonna siirryttiin takaisin kunnan omaan palveluun.

Tietysti, jos ainoa kriteeri on raha, niin vanhustenhuoltokin saataisiin varmasti parhaiten tuottavaksi maksamalla tapporaha jokaisesta vanhuksesta. Sama pätee koko sosiaalitoimeen.

Mutta ei kai raha voi olla kaiken mitta. Eikö se ole ihminen.

Jutta Urpilainen ja marssijärjestys

Valtiovarainministeri ja Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen jatkoi kasvottomat -markkinavoimat -myytin vahvistamista lauantaina puhuessaan nuorille demarivaikuttajille Työväen Akatemian tilaisuudessa Kauniaisissa (sic!).

Urpilaisen mukaan euroryhmän keskustelut alkavat usein siitä, miten markkinat reagoivat.

”Tämä saa minut tuntemaan, että onko meillä oikeasti olemassa sellainen näkymätön käsi, joka tosiasiassa kuitenkin vaikutta hyvin paljon yhteiskunnallisiin päätöksiin ja käyttää merkittävää valtaa”, kyseli Urpilainen.

Että kehtaa. Hän tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että prosentti maailman ihmisistä omistaa lähes kaiken, mitä omistettavissa on. Kaikki nämä omistajat ovat ihmisiä karvoineen ja nahkoineen. Kaikilla näillä ihmisillä on kasvot ja nimi. Paljon tuntemattomampiakin roistoja on kyetty jäljittämään, ottamaan kiinni ja panemaan häkkiin.

Kysymys onkin vain halusta ja uskalluksesta. Kuka uskaltaa näiden varpaille astua.

Toinen seikka on, että päättäjät ovat niin naimisissa tämän taloudellisen vallan kanssa, että hyvin voi sanoa, ettei ruokkivaa kättä kannata purra.

Taloudellinen valta on ja pysyy, niin kauan kuin löytyy voima, joka kykenee sen kumoamaan.

Markkinavoimia ei pidä sekoittaa omistajiin, vaikka kauppaa käytäisiin valon nopeudella. Markkinat toteuttavat omistajien tahtoa. Markkinat maksimoivat voittoja omistajien taskuun. Omistajilla on taloudellinen valta, joka on kaiken vallan perusta. Vaikka markkinavoimat vaikuttaisivatkin marssin tahtiin, niin omistajat valitsevat orkesterin ja marssin.

Lisää aiheesta täällä.