Hävittäkää kirjat

Kuva: Kaija Olin-Arvola

 

Sisustusohjelmat ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. Silkkaa myynninedistämistä ne ovatkin. Ja sitä taas kaipaa rajattomaan kasvuun ja loputtomaan ahneuteen perustuva kapitalistinen yhteiskunta.

Nälän voi tyydyttää, ahneutta ei.

Silmiinpistävää on ollut, että ensimmäisenä stailistit käyvät kirjahyllyn kimppuun. Tilalle laitetaan korkeintaan kirjoja, jotka työnnetään selkä edellä hyllyyn ja etumus maalataan lukukelvottomaksi.

Nyt on tavaran hävittämiselle saatu uusi nimikin: deeklutterointi. Kaikki turha roina vain pakalle, kun ilmiöllä on ihan amerikankielinen nimikin.

Minä en oikein tiedä, mikä on turhaa, kun ei sellaista itsellä ole. Kukkaro on aina pitänyt huolen siitä, ettei sellaista tulekaan.

Kerran kymmenessä vuodessa hankitut uudet kengät tuottavat todellista iloa. Isän ja äidin pula-aikana hankkimat huonekalut pitävät edelleen pintansa. Loput huonekalut on yli neljäkymmentä vuotta sitten ostettuja, kun mentiin naimisiin. Silloin vielä tuotettiin kunnollisia huonekaluja, jotka kestävät aikaa.

Mutta tietysti voidaan ajatella näinkin: Ihmiset, jotka eivät lue ja ovat kauttaaltaan täysin historiattomia, ovat helpoimmin hallittavia. Lapsilta katoaa tutun luoma turvallisuus, kun koti mullistuu pari kertaa vuodessa.

Kun Kokoomuksen Ylessä on saatu aikaan sukupolvenvaihdos, ovat kaikki kuin eilen syntyneitä: perspektiivi ulottuu oman nenän päähän eikä historiaa ole. Ja tämä oli tarkoituskin. Teesi on toteutunut.