Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ukkonen tulossa
Tuttu fraasi: Kun enemmistö on päättänyt ja äänestänyt, niin pulinat pois. Tämä käsitys ei ymmärrä demokratiaa prosessina, vaan edustaa luutunutta ja pysähtynyttä luuloa asiasta. Tällainen käsitys demokratiasta on sen irvikuva ja selkeästi byrokratiaa painottava.
Demokratia on prosessi. Se on jatkuvaa keskustelua ja päätösten uudelleen muotoilua. Äänestys on vain väline demokratian toteutumiseen. Voimasuhteet kertovat vallasta, joka on suhde kuten totuuskin.
Luokkayhteiskunnassa, missä perustava ristiriita on sovittamaton, demokratia mahdollistaa kaikkien osapuolten äänen kuulluksi tulemisen. Näin ainakin pitäisi tapahtua. Luokkayhteiskunnassa demokratia rajoitetaan liian usein vain parlamentaariseen ja poliittiseen demokratiaan, joka toteutuu pääasiassa vaaleissa, vaikka muitakin vaikuttamisen välineitä olisi. Usein taloudellinen valta, joka lähes aina suuntautuu vain ylhäältä alas, tahtoo unohtua kokonaan, vaikka se on kaiken perusta.
Luokkayhteiskunnassa armeija ja poliisi valvovat yleensä vallanpitäjien etuja ja omistussuhteiden säilymistä. Yhteiskunnan ajautuessa kriisiin armeija voi myös valita puolensa. Näin kävi ainakin osittain esimerkiksi Venäjän vallankumouksessa ja monessa muussa muutoksessa sitä ennen ja sen jälkeen. Viimeksi tämä on nähty Egyptissä.
Todellisessa demokratiassa myös opposition ääni kuuluu ja sen pitää kuulua. Jos oppositio vaiennetaan, ei kyseessä enää ole demokratia, vaan diktatuuri. Demokraattinen sentralismi on stalinismia ja sellainen järjestökäytännön muoto, joka johtaa totalitarismiin. Demokratiaan liittyy ajatuksen- ja sananvapaus. Jos ne puuttuvat, niiden mukana puuttuu kaikki.
Demokratia ei ole pelkkää vaalia ja päätöksentekoa. Sillä voihan käydä niinkin, että uusi vaaleilla valittu valta pettää lupauksensa. Kun politiikasta on tullut pelkkää mielikuvapolitiikkaa, vasta vaalien jälkeen paljastuvat todelliset teot.
On myös asioita, joita mikään äänestys ei voi muuttaa. Ne koskettavat ihmisten perusoikeuksia. Kansanmurhista ja heikoimpien heitteillejätöstä ei päätetä äänestämällä.
Esimerkki demokratiasta
”Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessorin Martti Koskenniemen mukaan kyseessä on hänen aikuisikänsä uskomattomin, häikäilemättömin ja laajamittaisin vakoilutapaus.
Edward Snowden on hakenut turvapaikkaa 20 maasta, joista yksi on Suomi. Turvapaikan myöntämistä vastustavat ovat perustelleet kantansa sillä, että se vaikuttaisi Suomen ja Yhdysvaltojen välisiin suhteisiin. Koskenniemen mukaan argumentti ei perustu selkeälle arviolle sitä, minkälaisia vaikutuksia turvapaikkaoikeuden myöntämisellä oikeasti olisi.
”Minusta se perustuu pikemminkin kylmän sodan aikaiselle itsesensuuriajattelulle”, hän sanoo.
”Ei tuo argumentti perustu mihinkään täsmälliseen analyysiin siitä, miten maiden väliset suhteet kärsisivät, vaan sellaiseen tunteeseen, että vahvaa ulkovaltaa ei pidä ärsyttää.”
Näin kirjoittaaSuomen Kuvalehti 4.7.2013 otsikolla Kansainvälisen oikeuden professori: ”Snowdenille olisi myönnettävä turvapaikka Suomesta.”
On erittäin hyvä, että maailmasta vielä löytyy tällaisia demokratian puolustajia kuin Edward Snowden ja Martti Koskenniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti