" Mi ikäävyys,
Mi hämäryys sieluni ympär
Kuin syksy-iltanen autiol maall?
Turha vaiva täällä,
Turha onpi taistelo
Ja kaikkisuus maailman, turha!"
Aikoinaan Aleksis Kivi sai kovaa kritiikkiä runokielestään, josta esimerkiksi August Ahlqvist ankarasti totesi: ”Hän leikkelee - - sanoja niin kuin äkkinäinen nauriin-listijä naurista. Lukiessasi hänen teoksiaan luulisit, ettei Suomella ole kirjallista kieltä, ei kieli-oppia eikä sääntöjä, vaan että Uusmaan poikkinainen ja törkeä murre nyt on korotettu kirjakieleksi” (Mehiläinen 1861).
Julius Krohn puolestaan tiesi arvioidessaan perusteellisesti Kanervalaa, että ”Muun kankeuden lisäksi tulee vielä, että sanat ovat yhtä armottomasti katkaistut ja typistetyt kuin vanhassa virsikirjassamme. Tekijä tätä tapaa oikein puolusteleekin esipuheessaan, turvaten muka niin vahvan kilven kuin Lönnrotin sanain taakse”: ”Jos joku sivistyneeseen seuraan, missä kaikki muut ovat frakissa, tulisi hännättömässä tröijyssä, moittien tavallista pukua liian pitkäksi ja ennustaen, että nuo tarpeettomat hännät tulevaisina aikoina varmaankin leikataan pois, niin häntä pidettäisiin houkkana, vaikka olisi muutoin kuinka kunnollinen mies hyvänsä. –”
Näin on vuosien saatossa pukumuoti vaihtunut moneen kertaan. Hännystakkeja ei usein nähdä.
Tekstiviestit leikkaavat kielestä häntiä kaiken aikaa.
Kiven sanoin ”päästäksensä korkeammille runouden kukkuloille” sanoja pitää leikata. Kirjeessään Lönnrotille Kivi perustelee: ”Vaan kun puhekieli, ainakin Etelä-Suomessa, näitä lyhennyksiä käyttää ja koska niiden käyttämisellä voidaan kielellemme lisätä lyhykäisiä ja varsinkin yksitavuisia sanoja, joita se tarvitsee voidakseen keveämmästi liikkua vaihtelevaisissa, uudemmissa runomitan laaduissa, uskaltaa tekijä pitää mainituita lyhennyksiä luvallisina.”
Kiel kehit et.päi.
(Lähde: Aleksis Kivi, Kootut runot, Julkaissut ja johdannolla varustanut Lauri Viljanen, WSOY 1954)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti