Sananvapaus on kova sana!

"Kieleni rajat ovat maailmani rajat. Wittgenstein." Katumaalaus Mariborissa Sloveniassa. Kuva: Kaija Olin-Arvola

Sana on kova, jos se on kovaksi tarkoitettu. Sana saa voimansa kontekstista, siitä kuka sanoo, missä sanoo ja koska sanoo.

Somekin on kova sana. Suomen johtavana sanomalehtenä pidetty komposti uhrasi näkyvästi tilaa Vastavalkealle, joka on uusi tulokas sananvapauden markkinoilla. Vielä kymmenen vuotta sitten julkaisu olisi vaiettu kuoliaaksi valtamediassa. Russofobian ilmapiirissä mikään ei vaaratonta, puolueetonta ja neutraalia. Toista ääntä ei valta halua.

Senkin uhalla, että nyt pitäisi fokusoida yhteiskuntasopimukseen ja leikkauksiin, nostan esille Olli Immosen. Hänen manifestinsa oli tarkoin harkittu, sen tyyli, kieli ja ajankohta olivat tietoisia.
Ilmiö synnytti mielenilmauksen, joka oli suurin Suomessa pitkiin aikoihin. Se oli kannanotto monikulttuurisuuden puolesta. Joitakin ajatuksia syntyy väistämättä siitä, miten Suomessa parhaillaan Venäjään suhtaudutaan. Venäläisiä saa taas ryssitellä. Se on sallittua. Miksi?

Hieman erikoinen oli presidentti Sauli Niinistön tervehdys tilaisuuteen: Hän varoitti keskustelun kärjistämisestä heti, kun se oli vasta alkamassa. Aiemmin en ole ainakaan huomannut Niinistön puuttuneen perussuomalaisten rasistiseen retoriikkaan.

Sipiläkin lähetti viestinsä monikulttuurin maneesille. Jokainen tietää SSS-hallituksen ja sen juoksupojan Juhana Vartiaisen kannan maahanmuuttajiin. Heitä pitäisi saada mahdollisimman paljon lisää, jotta työvoiman hinnat saataisiin poljettua mahdollisimman alas ja sitä kautta Suomeen uusia työpaikkoja, joita muualla myös hikipajoiksi kutsutaan.

Suomi ei tarvitse paarialuokkaa. Maa kyetään palauttamaan hyvinvointivaltioksi, jos vain tarpeeksi tahtoa löytyy.

Sananvapauden kiivaimmat ja kovaäänisimmät puolustajat tuntuvat olevan niitä, jotka soisivat vapauden vain omalle äänelleen.

Uuden Suomen omistaja Niklas Herlin kertoo pahoittaneensa mielensä siitä, että tunnetun Hitler-elokuvan kohtaukseen on väännetty vitsiä milloin mistäkin aiheesta. Idea noudattaa huumorin perinteistä kaavaa eli ylhäisen alentamista, mutta muuta vitsikästä siinä ei sitten olekaan. Nyt pätkä on jo kulunut puhki.

Samoin Herlin kertoi tuntemuksistaan, kun Agitprop laulaa taistelusta. Vallan kamala on hänen mielestään laulu ”Lenin-setä asuu Venäjällä”, joka ei ole edes parodiaa. Ja kun Uusi Suomi sitten laittaa banneja pahimmille kirjoittajille, sitä verrataan Neuvostoliittoon ja Pohjois-Koreaan.
Ja sitähän se on, sitä itseänsä. Valta on aina pyrkinyt kieltämään oman valtansa. Tietysti niin Uudella Suomella kuin Neuvostoliitollakin aikoinaan on sananvapauden avaimet taskussaan. Someen ne eivät kuitenkaan enää tai pitäisikö sanoa vielä ulotu. Jolla on sana, sillä on valta.

Valta ja vapaus ovat molemmat suhteita, aivan niin kuin on totuuskin. Mikään niistä ei ole objekti ja tämä olisi jokaisen hyvä ymmärtää. Vapaus on aina suhteessa johonkin; vapautta johonkin, vapautta jostakin. Vapaus on vastuun tiedostamista, samoin valta.

Jokainen sana on myös teko. Sillä voidaan lyödä ja siitä pitää taistella. Taistelun tapoja on monia. Siksi ei sanan käytön kieltämisessä ole mitään järkeä. Ongelma ei ole taistelu-sanan monimerkityksisyys. Taistelun sisältö ja tavoite ratkaisevat.

Niin kauan kuin harvojen käsiin keskittynyt globaalipääoma omistaa maapallolla lähes kaiken, on alistettujen ja osattomien jatkettava taistelua. Missään vaiheessa ihmiskunnan historiaa eivät vallanpitäjät ole vapaaehtoisesti luovuttaneet omastaan.

Viitteet

• Mehtälä, Tauno | Vastavalkea (29.7.2015). Hesari kytki Venäjä-vastaisuutensa ylivaihteelle. http://vastavalkea.fi/2015/07/28/hesari-aktivoi-venaja-vastaisuutensa-ylivaihteelle/
• Herlin, Niklas | Uusi Suomi (28.7.2015). Hih-hih-Hitler.
  http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199127-hih-hih-hitler

Marx-veljesten kipeät leikkaukset

Juha Sipilän hallitus on esitellyt leikkauslistansa, joka kohdistuu pelkästään pieni- ja keskituloisiin ihmisiin.

Se leikkaa niiltä, joilla ei ole mahdollisuutta puolustautua. Se leikkaa eläkeläisiltä ja lapsilta.
Suomen taloudellinen kehitys perustuu tulevaisuudessa entistä enemmän korkeatasoiseen koulutukseen. Silti hallitus heikentää opiskelijoiden asemaa.

Ainakaan Suomen taloudellisen tilanteen parantamisesta tässä ei ole kyse, koska puukko osuu kovimmin juuri niihin, jotka pitävät yllä kotimaista kysyntää. Jo nyt kauppa on vaikeuksissa ja hallituksen toimilla rahan liikkuminen pysäytetään kokonaan.

Edelleen lamaa syventävät Venäjä-pakotteet, jotka koskettavat Suomea enemmän kuin mitään muuta EU-maata.

Kaikkein hyvätuloisimmat ihmiset pääsevät näistä talkoista kuin koirat veräjästä. Heihin kohdistuu vain hienotunteinen vetoomus, joka tuskin tuottaa tulosta. Arkkipiispa Kari Mäkinen sen sijaan lähtee oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta ja kehottaa pääministeri Sipilää säätämään myös rikkaille pakkoveron.

Jotain rotia palkkavaatimuksissa! 





Kaiken kukkuraksi hallitus on vielä ryhtynyt vaatimaan yhteiskuntasopimusta, joka muistuttaa eniten kiristystä ja pakottamista. Jos työmarkkinaosapuolet (lue työntekijäpuoli) eivät lupaudu noudattamaan hallituksen vaatimuksia, on tiedossa lisää leikkauksia, lisää ruoskaa ja lisää keppiä. Kyseessä on selvästi tarjous, josta ei voi kieltäytyä.

Sipilän hallituksen toimia kuvaa erinomaisen hyvin seuraava Marx-veljesten videoklippi.

Eikö hallitus käsitä? Valta Suomessa kuuluu edelleen kansalle.

Saatuaan pimeässä aikaan hallitusohjelman, josta julkisuteen saatettiin vain tietoja, miten paljon kipeitä ja vielä kipeämpiä leikkauksia se pitää sisällään, syntyi häly ja huoli.

Olisi pitänyt uskoa, kun moneen kertaan ja monella suulla varoitettiin.

Lupauksiakin annettiin, että siitä ja tästä ei kuitenkaan leikata ja että leikkaukset koskettavat kaikkia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lupaukset petettiin ja tuloerojen kasvattamista jatketaan.

Tämäkin hallitusohjelma lupaa lisää niille, joilla jo ennestään on, mutta köyhältä se uhkaa viedä viimeisenkin.

Nyt hallitus sitten yrittää hiljentää ihmiset sanomalla, että hallitus on ollut vasta niin vähän aikaa olemassa, että aihetta arvosteluun ei ole. Leveäsuusammakko käskee olla hiljaa, kun oppositio ei saanut tarpeeksi ääniä yltääkseen hallitukseen.

Myös Anneli Jäätteenmäki säestää Soinin laulua: ” On tehty jälleen uusi Suomen ennätys. Oppositioon jääneet puolueet julistivat Sipilän uuden hallituksen kehnoksi ennen kuin se oli hallinnut päivääkään. Nopeaa on ajan riento.

Sipilän joukkue on kovan paikan edessä. Se joutuu tekemään ankaria päätöksiä, jotka kirpaisevat kaikkia suomalaisia. Tavoitteena on kuitenkin nykyistä elinvoimaisempi, entistä tehokkaampi Suomi.
Jahkailun aika on ohi. Ihmiset ymmärtävät, että kipeät päätökset on tehtävä. Nyt odotetaan, että asiat alkavat edetä ripeästi. Alku onkin ollut lennokas. Mitään kuherruskuukautta tai työrauhaa hallituksen on turha odottaa.”

Jokin Annelilta kuitenkin unohtui: Lupausten pettäminen. Hallituksen ei ole mikään pakko leikata niin kauan kuin päättäjillä on verotusoikeus. Suomessa tuloerot ovat kasvaneet kaiken aikaa. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Eikö nyt olisi aika ottaa sieltä, missä on, eikä viedä heikoimmilta viimeisiä.

Nyt on aika kansalaisten kertoa mielipiteensä, kun hallitusohjelma on julkistettu. Eivät asiat siitä muutu, että sananvapautta rajoitetaan. Oppositio ei ole ollut laatimassa tätä hallitusohjelmaa ja sen salaisia lisäpöytäkirjoja.

Korkeinta valtaa Suomessa käyttää edelleen kansa ja sen valitsema eduskunta. Ei pakkovaltaa harjoittava hallitus. Vai mitä Anneli?

Kiristäminen on rikos

Kuva: Kaija Olin-Arvola:
Sikamaista touhua

Röh, röh, sanoo iso sika
missäs nyt on oikein vika,
kun ei pikku possuilla
ole ruokahalua?

Nöf, nöf, vastaa pikku possut,
eilen meiltä kastui tossut
nyt on nuha kamala
joka pojalla.

Jostain syystä tämä Laura Latvalan runo toistuu päässäni päivästä toiseen. On toistunut siitä pitäen, kun hallitus julkaisi ohjelmansa.

Harvoin on näin härskiä petosta esiintynyt vaalilupausten ja ehdotettujen toimenpiteiden välillä.
Asiat on valmisteltu salassa ja edelleen on olemassa salaisia asiakirjoja, joiden pohjalta jatketaan.

Ei tämä ole mitään demokratiaa, vaan banaanivaltioiden diktatuuria. Demokratiaan kuuluvasta päätöksenteon läpinäkyvyydestä ei tietoakaan. Nytkin kerrotaan vielä salaisesta asiakirjasta, jonka mukaan ryhdytään uusiin leikkauksiin, jos ay-liike ei suostu hallituksen esittämään yhteiskuntasopimukseen.

Tämä jos mitä on kiristämistä. Lähetin aiheesta kirjeen kaikille kansanedustajille:

Hei!
Vedoten vaalilupauksiinne, ette voi hyväksyä esitettyä hallitusohjelmaa rikkomatta omia lupauksianne. Mitä tulee yhteiskuntasopimukseen siinä muodossa kuin se on esitetty, se on kiristämistä. Ja kiristäminen, kuten tiedätte, on rikos.
terveisin Kaija Olin-Arvola

Näin ylimielisesti kirjeeseeni vastasi perussuomalainen Mika Raatikainen:

Terve,
jos katsotte että olen syyllistynyt rikokseen, kehotan tekemään rikosilmoituksen. Tämä näin kolmenkymmenen vuoden poliisikokemuksella.
Ystävällisin terveisin,
Mika Raatikainen
Kansanedustaja

Ehkä hän kuvitteli, että minä ryhtyisin hänen kanssaan hippasille oikein oikeudessa, josta jo etukäteen tiedetään, kuka niissä voittaa. Joten vastasin:

Hei!
Kiitos vastauksesta. En minä syyttänyt. Kerroin vain, mikä on kiristämistä. En ole niin tyhmä, että lähtisin rikosilmoitusta tekemään näin 50-vuoden kansalaisaktivistikokemuksella.
Vaalilupausten pettäminen on moraalin pettämistä. Se on omantunnon kysymys.
terveisin Kaija

Alijäämäterroristien suuri harppaus

Alussa meillä oli it-kupla, jolla tyhjennettiin tuulipukukansan taskut. Vuonna 2008 alkoi Amerikasta asunto-kupla, joka jatkuu edelleen. Kokemuksesta rikastuneena päättäjät synnyttivät suurimman kuplan, jolla velkaannutettiin koko yhteiskunta. Sitä tässä nyt juhlitaan.

Tätä suurta harppausta on pedattu siis jo vuodesta 2008. Ei tämä puskista tullut. Velkaannuttamalla yhteiskunta jakamalla rahaa ja verohelpotuksia rikkaille, saatiin aikaan kupla, jolla tällä kertaa vietiin veronmaksajien rahat pankeille. Ja sitä kautta tietysti niille, joilla jo ennestäänkin on. 

Tämä on verovarojen täydellistä väärinkäyttöä. Eivät nämä maksumiehet koskaan ole lainarahoista mitään saaneet. Koko ajan heiltä on vain otettu ja nyt vietiin oikein kunnolla herrojen tekemien velkojen katteeksi.

Kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran 10.9.2010.

Jatkoin samasta aiheesta 22.12.2010.

Palasin aiheeseen 8.3.2011.

Ja vielä kirjoitin siitä 4.10.2013.

 

Näin johdonmukaisesti on Suomea kuljetettu Kreikan tiellä ja tässä nyt ollaan.

Oi itse kansa ja maa!

Ei raha arvo tyhjästä tule

Kuva: Kaija Olin-Arvola
Laput luukuilla

Pörsseissä ja muissa isojen poikien peleissä voidaan luoda rahaa vaikka tyhjästä, joko bitteinä tai velkakirjoina tai vaikka paperinpaloina, mutta viime kädessä raha palaa aina reaalitalouteen.

Rahapelit voivat olla viihdyttäviä ja luoda illuusion suuristakin omaisuuksista, mutta tosipaikan tullen pelkät nollaat tuskin kelpaavat, vaikka niiden edessä olisi millaisia numeroita tahansa.

Raha on aina tiivistettyä hikeä. Raha on arvon kantaja ja vaihdon väline.

Todelliset arvot luodaan työssä. Kapitalismissa työn tulokset riistetään työtätekeviltä ja niiden mukana lähtee myös luotu lisäarvo, jonka kapitalisti kirjaa itselleen voittoina, vuokrina ja korkoina.

Tästä johtuu sekin, että nyt elinkeinoelämä ja työnantajia palveleva hallitus vaatii lisää työaikaa, mieluiten tietysti 24/7. Silloin riiston aste olisi varmasti sataprosenttinen.

Koko toissapäivän ainakin Ylen uutiset välittivät propagandaa elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren suulla, joka kerjäsi nyt kansalaisilta myötätuntoa kipeisiin leikkauksiin. Tosin ne kipeät leikkaukset koskisivat vain niitä, joilla ei pääomia ole.

Tällä kurilla työllä luodut verorahatkin pantaisiin pääoman pohjattomaan pussiin.

Vapaavuoren mukaan nyt ei saisi kukaan vaatia mitään, vaan kaikkien pitäisi vain antaa. Jotta jotain saataisiin kasaan, pitäisi kerjuu kohdistaa pääoman omistajiin. Siellä on, mistä ottaa, sillä viimeisen tiedon mukaan tulonjakokehitys saavuttaa ensi vuonna sellaisen tason, että 1% omistaa maailmasta yhtä paljon kuin loput yhteensä.

Avainsana tässä puhalluksessa on velkaannuttaminen. Esimerkkejä lähihistoriasta riittää. Ensin kerättiin it-kuplassa tyhjiksi tuulipukukansan taskut. Sitten luotiin asuntokupla, jonka puhkeaminen alkoi USA:ssa 2008. Samalla metodilla putsataan nyt yhteiskunnat.

Olisikohan kohta jo korkea aika ihmisten herätä ja tehdä loppu tästä ryöstämisestä.

Äidit nuo ilkeät, vihassaan väkevät

Äitienpäivänä on tapana herkistellä äitejä oikein urakalla.

Jokaisen äidin pienen sielun pohjalla elää kaino toive, että hänet muistettaisiin maailman parhaana ja rakastettavimpana äitinä.

Kuitenkin äiti on ihminen, ei yli-ihminen.

Alice Miller on kirjassaan Lahjakkaan lapsen tragedia kuvannut tilannetta, jossa äiti tai isä yrittävät lapsensa kautta toteuttaa omat toteutumatta jääneet haaveensa ja unelmansa. Lahjakas lapsi vaistoaa nämä odotukset, jolloin hänelle ei jää edes mahdollisuutta miettiä, mitkä olivat hänen omat tavoitteensa.
Kun lapsi ymmärtää tämän joskus, asian käsitteleminen vaatii elinikäisen surutyön.

Itse päätin yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun sain oman poikani, että yritän välttää ainakin tämän virheen.

Nyt tiedän, että en ole siinä kokonaan onnistunut.

Omat pyrkimykset kun heijastuvat lapseen omista teoista, ei niiden kieltämisestä.

Muuta en toivo kuin, että oma lapseni antaisi minulle anteeksi kaiken sen kärsimyksen, mitä olen hänelle aiheuttanut.

Olemme monta kertaa puhuneet tästä asiasta. Ja vaikka poikani pitääkin minua hyvänä äitinä, minä itse tiedän, että en ole sitä aina ollut.

Minä olen äiti yö.