Isän työt

Isä rakensi rintamamiestalon

Luen parhaillaan Kari Hotakaisen kirjaa Juoksuhaudan tie. Kirjailija on oikeassa siinä, että rintamiehet asettivat elämällään riman niin korkealle, että sitä on vaikea monen miehen ylittää.

Väärässä hän on siinä, että rintamamiehet eivät olisi osallistuneet niihin töihin, jotka perinteisesti ovat kuuluneet naisille. Kun äiti oli hakemassa minua sairaalasta, isä teki juhlan kunniaksi voikreemikakun. Hän osasi pestä voista suolan ja pursottaa kakun koristeeksi ruusuja.

Hotakainen väittää, etteivät miehet siihen aikaan kantaneet korvatulehduksen kynsissä kiljuvia kakaroitaan. Yksi varhaisimmista lapsuudenmuistoistani on jatkuvat korvatulehdukset ja kylmä lilimentti, jota teelusikalla kaadettiin korvaan. Ja kuinka isä yökaudet kantoi minua sylissään edestakaisin pitkin kamaria.

Kaija ja pikkurukki

 

Isä teki linja-autonkuljettajana 48 tunnin työviikkoja ja ylityöt päälle. Lauantai oli työpäivä ja linja-autot kulkivat myös sunnuntaisin. Vapaa päivinään (kaksi työtä - kaksi vapaata) hän kävi hakemassa lisätienstiä rakennuksilta, metsätöistä, pellonraivauksista, koneidenkorjauksista ja kaivonrakennuksista. Kun kaivon tieltä piti räjäyttää kivi, isä meni kaivoon asettamaan panoksen, koska ”hänellä oli vain kolme lasta”. Iltatähtenä syntyi isän ylpeys: Pooti.

Isä ja Pooti

 

Isä opetti lapsille pelejä ja leikkejä. Hän kannusti lukemaan ja rasvasi sukset hiihtokilpailuihin. Isä laittoi ensimmmäisellä luokalla tekemäni työn oikeisiin kehyksiin. Siitä tuli oikea taulu.

 Kaksi pääskystä katolla

 

Muun huushollin hoiti äiti. Isä istutti hänelle omena- ja kirsikkapuut, marjapensaat ja vattupuskat. Niiden lisäksi myös koristepuita: lehmuksia, koivuja ja tammia, joiden oksiin hän yritti ympätä omenan. Isä käänsi kasvimaat ja laittoi perunamaan.

 

Ritva ja Kaija ovat hyppineet mökin katolta lumeen

Isä rakensi meille lapsille leikkimökin, joka oli kuin rivitalo. Jokaisella oli oma mörskä, oma avain ja lukko. Ja jokaiseen mökkiin isä teki asiaankuuluvat huonekalut, pöydät, kaapit, nukensängyt ja -vaunut. Jokaisella oli oma keinu. Aikuisten polkupyörästä isä tuunasi lastenpyörän, jota sanottiin pikkurukiksi.

Isän tekemillä vaunuilla on leikitty jo kolmessa polvessa.

Vanhimman siskon aisakeinuun piti laittaa toppari, ettei se olisi mennyt ympäri.

Voin sanoa, että sain vanhemmiltani kaiken. Paljoon heillä ei ollut varaa, mutta se oli kaikki.

Isä kuoli 52-vuotiaana täysinpalvelleena.

Että turhaan se Hotakainen oman sukupolvensa uhrauksista ja naisten tekemästä vallankumouksesta valittaa.

Isä oli sodan käynyt mies. Hän haavoittui Karhumäen suunnalla. Siellä mentiin tupakan ja höökipillerien voimalla. Onneksi kukaan ei silloin näille miehille kertonut, että kumpikin aiheuttaa impotenssia.