Kuva: Rodney Matthews
On mielenkiintoista katsoa, kuinka samat ihmiset vuoroin saarnaavat säästämistä ja luonnonsuojelua ja vuoroin taas murehtivat, kun kauppa ei käy tarpeeksi.
Luulisi tällaisen skitsofrenian käyvän kovin raskaaksi.
Todellisia tarpeita maailmassa olisi. 17 000 ihmistä kuolee joka päivä nälkään.
Meillä kaupat pullistelevat tavaroita, joita kukaan ei halua. Ja jos vaikka tarvitsisi, niin ei ole varaa ostaa.
Eikö viisainta olisi ryhtyä jakamaan? Hyvinvointi lisääntyy jakamalla.
Jos jokainen hankkisi vain sen, mitä todella tarvitsee, maailma olisi paljon parempi paikka. Ei ihminen paljon tarvitse: ruokaa, suojaa ja energiaa, joka on ikuista iloa.
Ja mikä parasta: Järjestämällä talous ihmisen todellisten tarpeiden tyydyttämiseksi, ei kenenkään olisi pakko itseään työllä tappaa. Jos ihmisillä olisi vähänkin älliä, elämä voisi olla kuin Muumilaaksossa.
”Ihmiset, älkää kootko kultaa ja jalokiviä; täyttäkää sydämenne kaipuulla joka polttaa kuin hehkuva hiili. Varastelkaa rubiineja enkelien katseista, juokaa kylmää vettä paholaisen lätäköstä. Ihmiset, älkää kootko aarteita jotka tekevät teistä kerjäläisiä; kerätkää rikkauksia jotka antavat teille kuninkaan mahdin. Lahjoittakaa lapsillenne kauneus jollaista ei ihmissilmä ole nähnyt, lahjoittakaa lapsillenne voima jolla murtaa auki taivaan portit”, kirjoitti Edith Södergran.
Ihmisten välisen mielekkään yhdessäolon ei tarvitse olla pakkotyötä, josta ei makseta edes palkkaa. Mieluummin sen soisi olevan hyvinvointia lisäävää luovaa toimintaa ja kulttuuria; sekä hengen että ruumiin ruokaa.
Ja ehkä sitäkin kannattaisi lopuksi ajatella, että kun lähtö tulee, niin mitään ei täältä mukaansa saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti