Aikamme otsikko: e=mc²

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Pieni, siisti sisätykki ei tapa vähemmän.

Kirjassaan Siru linnunrataa Rolf Edberg kirjoitti: ”Kolmikirjaimisesta yhtälöstä – e=mc² ­–  tuli uuden aikakauden otsikko. Se lausui julki, ettei aine ole muuta kuin jähmettynyttä energiaa sekä että valon nopeudella liikkuva aine jälleen irtautuu massasta ja muuttuu energiaksi. Se ilmaisi jokaisessa atomiytimessä piilevän energiamäärän.”

Tämän kaavan myötä ihminen tuli tietoiseksi omasta tuhovoimastaan, joka nykyisin on jo huomattavasti suurempi ja hirvittävämpi. Ja siitä huolimatta aikuiset ihmiset ympäri maailman leikkivät tulella kuin pienet, vastuuttomat lapset.

Jatkuvasti saa vastata väitteeseen, että ihminen ei voi mitään luonnolleen. Että vaistot, vai miksi niitä voimia nyt kutsutaankin, ajavat ihmiset reviiritaisteluihin. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Samat väittäjät unohtavat kokonaan, että samat vaistot loivat myös ryhmien sisäisen solidaarisuuden. Kun maailma on kutistunut kyläksi, olisi vihdoin aika asettaa solidaarisuus tuhovoimien edelle.

Tämä olisi mahdollista, jos ihmiset luopuisivat omasta ahneudestaan ja itsekkyydestään  ­–  vaikka vain yksi kerrallaan.

Uusimmassa Niin&Näin -lehdessä on William Jamesin artikkeli Moraalinen vastine sodankäynnille vuodelta 1906.  Niin usein kuulee väitettävän myös, että ihminen sotii, koska kaipaa sankaruutta. Sodassa ei minkäänlaista sankaruutta ole. Sota on verta, paskaa ja suolia, kuten opettajani, sodan käynyt mies, oikein totesi.

Mainitsemassani artikkelissa esitetään vaihtoehto, jolla nuoret miehet voisivat osoittaa todellisen sankaruutensa: ”Hienoja nuorukaisia valikoitaisiin omien toiveidensa mukaisesti töihin hiili- ja rautakaivoksiin, rahtijuniin ja joulukuisiin kalastajalaivueisiin, tiskaamaan, pyykkäämään ja ikkunoita pesemään, teitä rakentamaan ja tunneleita poraamaan, terästehtaisiin ja voimalaitoksiin sekä pilvenpiirtäjien rakennustelineille: jotta heistä karsiutuisi lapsekkuus, ja jotta he voisivat palata yhteiskuntaan tervein mielin ja selväpäisin ajatuksin. Näin he ikään kuin maksaisivat verellään, osallistuisivat ihmisen ikiaikaiseen sodankäyntiin luontoa vastaan: he voisivat astella maan kamaralla ylväämmin, ansaitsisivat naisten arvostuksen ja olisivat parempia isiä ja opettajia seuraavalle sukupolvelle.”

Niin tai näin ihmisen tuhovoimat ovat nykyisin sellaiset, että maapallo kyettäisiin hävittämään jo varmasti moneen tuhanteen kertaan. On siis syytä toistaa vielä kerran Rolf Edbergin sanoma: ”Mutta aivan erityisesti on asetta kantavasta ihmisestä tullut oma vihollisensa. Metsien villieläimiä hänen ei tarvitse pelätä. Mutta totisesti itseään.”

(Lähteet: Siru linnunrataa, Rolf Edberg, WSOY Porvoo 1967, Suom. Katri Ingman-Palola; Moraalinen vastine sodankäynnille, Niin&Näin 2/2014, William James, Suom. Antti Immonen)

Vineta

Kuva: Hannelore Schneider

Vendien kaupunki Vineta ,

komeampi Konstantinopolia,

kukki ja rauhalla hallitsi.

Sen kaduilla kaikuivat

kansojen kielet,

kauppa kävi,

taide ja kulttuuri kukoisti.

Oli kaikenlaista tarpeellista,

hauskaa ja harvinaista:

kullasta, hopeasta

marmorista ja alabasterista.

Mustat hevoset

vetivät kultaisia vaunuja.

Vendien kaupunki Vineta,

suurin ja rikkain,

upposi mereen ja katosi.

Kun ilma on tyyni ja kirkas,

voi nähdä merenpeilissä

temppelin pylväät,

linnojen tornit ja muurit,

kuulla hopeisten kellojen iltasoiton.

Joka sadas vuosi

pääsiäisen aikaan nousee

kaupunki merestä,

vaikka kukaan ei ole

sitä koskaan nähnyt.

© Kaija Olin-Arvola

Usko itseesi

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Juhannusruusu kukkii ajallaan.

Taisi olla seitkytlukua, kun alettiin vedota joka ainoassa asiassa asiantuntijoihin. Ihmisiltä katosi tykkänään jo silloin terve maalaisjärki. Asiantuntija, jos oli sitä mieltä, että lapset kasvavat parhaiten tarhassa, niin tarhaan ne oli vietävä.

Televisio mullisti mainosmaailman. Kaikki kävi kaupaksi, mitä paljon mainostettiin. Margariinia pantiin leivän päälle, vaikka se olisi ollut kissoista tiristettyä rasvaa. Ihan sama oliko kyseessä turhaakin turhempi tavara tai talomaali, jonka piti kestää isältä pojalle.

Ihmiset kuvittelevat, että kaikki, mitä lehdessä kirjoitetaan ja mediassa tuutataan, on totta. Unohtuu tykkänään, että globaali tiedotus on muutaman mediamogulin hallussa. Turhaan ei vallankumouksen sattuessa ensimmäisenä vallata televisiotornia.

Yleisellä mielipiteellä, ajan hengellä ja rahan luomalla hegemonialla hallitaan mieliä.. Auta armias, jos joku uskaltaa epäillä, niin jo ollaan sovittamassa päähän foliohattua ja syyttämässä salaliittoteoreetikoksi.

Mikä se on, mikä estää ihmistä luottamasta omiin havaintoihinsa.

Seitkytluvulla ennustettiin uutta jääkautta, kun aurinko ei saasteiden läpi yllä maapallolle laisinkaan.

Myöhemmin keksittiin, että ilmasto lämpenee ja väärennettiin käppyröitä jääkiekkomailoiksi, jotta kansa vakuuttuisi. Nyt oli uskottava ilmaston lämpenemiseen. Oli saatava uutta kasvua tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista. Oli pantava ihmiset lajittelemaan jätejakeitaan ja miettimään omaa syyllisyyttään maailman tuhoamiseen. Pahimmat tuholaiset, sodat, otetaan silti luonnonvoimina.

Samaan aikaan rikkaat, ne joilla on jättiläisen hiilijalanjälki, eivät kieltäydy yhdestäkään bonuksesta. Omaisuudet jatkavat keskittymistä ja riisto kovenee, että niillä joilla on, olisi vielä enemmän.

Tässä kohtaa ilmastonmuutos unohtuu. Ja se unohtuu, kun ihmiset lentävät ympäri maailman katsomaan hullua, joka haisevalla ja huutavalla autolla ajaa ympyrää. Merenrannat rakennetaan täyteen loistohuviloita ja asuinalueita, vaikka vedenpaisumus on juuri tuloillaan.

Lämpenee ilmasto sitten tai ei, niin jostain syystä meidän kasvimme eivät sitä huomaa. Juhannusruusukin kukkii ihan ajallaan.

Muuttuuko ihminen?

”Näyttää siltä, että ihminen voi olla olemassa tietoisena järjellisenä olentona vain, jos hänen tietoisuutensa maailmassa vallitsee järjestys, johon sisältyy tyydyttävät vastaukset häntä itseänsä ja hänen elämäänsä koskeviin perustaviin kysymyksiin. Tällainen järjestys syntyy, jos tietoisuutta hallitsee jokin periaate, symboli tai olento, jonka ympärille ajatukset voivat keskittyä mielekkääksi kokonaisuudeksi.” Näin kirjoittaa professori Oiva Ketonen kirjassaan Ihmisenä olemisesta.

Parhaillaan, kun sapelinkalistelu ja sotarumpujen pauke kaikuu ympäri Eurooppaa, ei voi olla miettimättä, miksi rauha ei kiinnosta ihmisiä. Miten ihminen voi perustella itselleen sodan?

Minä tarkoitan niitä ihmisiä, jotka elävät tavallista elämää iloineen ja suruineen. Niitä ihmisiä, jotka tekevät työtä, syntyvät, lisääntyvä ja kuolevat. Niitä ihmisiä, joilla on tarpeeksi tekemistä omassa arjessaan.

Miten nämä ihmiset on saatu kiivailemaan sodan puolesta? Miten nämä samat ihmiset on saatu uskomaan, että varustautuminen on parasta puolustusta? Miksi nämä samat ihmiset leimaavat rauhan puolestapuhujat naiiveiksi ja typeriksi? Ei mihinkään ole kirjoitettu, että näin pitäisi olla.

Yleinen väite on, että sodille ei mahdeta mitään, että ne ovat kuin luonnonvoimat, jotka tulevat ihmisestä riippumatta. Tämä on samaa kuin antaisi sotahulluille avoimen valtakirjan ryhtyä sotimaan. Samat ihmiset väittävät varustautumisen olevan parasta rauhan turvaamista. Joskus tuntuu siltä, että nämä samat ihmiset kuvittelevat itse aina selviävänsä sodasta pelkällä säikähdyksellä.

Ja kuitenkin, jos ihmiset saavat aikaan sodat, he saavat aikaan myös rauhan. Vain kuolemankauppiaat hyötyvät sodista.  Muille sodat tuottavat suunnatonta kärsimystä. Varusteluun laitetulla energialla voitaisiin luoda hyvinvointia, joka auttaisi ihmisiä elämään rauhassa keskenään. ”Tasapainon ja keskinäisen kunnioituksen edellytyksenä on kohtalainen riittävyys”, sanoo Oiva Ketonen.

Eikö rauha voisi olla se tärkein periaate, jonka ympärille ihmiset yhdistyvät olemaan ihmisiä?

 (Lähde:  Oiva Ketonen, Ihmisenä olemisesta, Otava, Keuruu 1981)

Aikooko Paavo Arhinmäki boikotoida jalkapallon MM-kisoja? Entä muut?

"Jalkapallon MM-kisat tuhosivat yhteisöni", lukee Morro do Metrôn slummin seinässä olevassa graffitissa.

Vasemmistolaisena ihmisenä minua kiinnostaa, aikooko entinen kulttuuri- ja urheiluministeri, vasemmistojohtaja ja tunnettu jalkapallofani Paavo Arhinmäki boikotoida Brasiliassa järjestettäviä jalkapallon MM-kisoja. Syytä olisi kaikilla muillakin, jotka vouhkasivat Shotsin olympialaisten ja Valko-Venäjän jääkiekkokisojen boikotista.

Brasiliassa työtätekevät ihmiset uhkaavat kisoja laajasti lakoilla ja mielenosoituksilla.  ”Brasilia on käyttänyt kisajärjestelyihin noin 8 miljardia euroa (11 miljardia dollaria). Hallituksen törsäilyyn tuskastuneet ihmiset katsovat, että raha olisi pitänyt käyttää tärkeämpiin kohteisiin kuten liikenteeseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja asumiseen”, kertoo Yle.

Parhaillaan Brasiliassa siivotaan slummeja pois pilaamasta kaupungin ulkoista ilmettä. Luoteja ei ole siivouksessa säästelty. Ihmisiä ammutaan kuin karjaa.

Jalkapallon MM-kisojen pelätään myös lisäävän lapsiprostituutiota. Maan lapsiprostituutiosta ei ole tarkkoja lukuja, mutta hallituksen auttavaan puhelimeen tuli viime vuonna soittoja 124 000. Niistä suuri osa Natalista, joka on yksi kisojen isäntäkaupungeista.

- Iso tapahtuma lisää riskitekijöitä lapsille. Turistien määrä kasvaa, kuten alkoholin kulutuskin. Lisäksi lapset ovat tuohon aikaan lomalla koulusta, sanoo Tatiana Akabane Childhood-järjestöstä. 

”Aikuisten prostituutio on Brasiliassa sallittua. Maan hallitus on kuitenkin kisojen alla pyrkinyt viestimään maailmalle, ettei se katso hyvällä seksiturismia. Saksalainen Adidas esimerkiksi poisti helmikuussa myynnistä paitoja, jotka Brasilian mukaan yhdistivät maan ja kisat seksiturismiin”, tietää mtv-uutiset.

Ääretön köyhyys, raaka väkivalta ja tunnoton ihmiskauppa eikö siinä olisi riittävästi syitä jalkapallon MM-kisojen boikotointiin. Vai mitä, Timo Soini. Toki muutkin saavat vastata.

P.S. Kaikkiaan kisoihin odotetaan 600 000 kävijää. Kuinka suuri mahtanee olla näiden hiilijalanjälki?

Jotain rajaa!

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavorov

Kun Suomen julkisuudessa edelleen yritetään repiä kaikki irti tapahtumasta, jossa kaksi venäläistä siviilikonetta loukkasi Suomen ilmatilaa väistäessään ukkospilviä, voi olla vain iloinen, että Venäjän johdossa ovat sellaiset maltilliset miehet kuin presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. He ovat vielä niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät sodan kauheuden. Heillä on järki päässä. 

Tilanne muuttuu täysin, jos myös Venäjällä nousevat valtaan samanlaiset kuumakallet ja räkänokat kuin Suomessa. Silloin tilanne on todella vaarallinen.

Suomen puolella media yrittikin ja yrittää edelleen ottaa tapahtumasta kaiken irti. Vallankin perSSsuomalaiset olivat valloillaan: Jussi Niinistö ja Timo Soini suorastaan hehkuivat onnea.

Putin on jo demonisoitu ties miksikä diktaattoriksi, koska se sopii suomalaisten sotahullujen ja Karjalanpalauttajien pirtaan. Sergei Lavrovin kohdalla tämä on vaikeampaa, koska hän ei ole mennyt mukaan mediasirkukseen, vaan tulee kameroiden eteen vakavana ihmisenä, jonka todellista huolta sodan ja rauhan kysymyksistä ei kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi.

Vielä eilen ykkösuutinen oli Suomen iskuvalmius. Juttua lämmitettiin kysymyksellä, nousivatko hornetit ilmaan ja koska nousivat. Näin, vaikka Rajavartiolaitos oli jo lopettanut tutkimuksen ja asia oli selvä.  

Venäläiskoneet olivat jopa itse ottaneet yhteyttä suomalaiseen lennonjohtoon, kun rajanylitykset tapahtuivat. Siitä huolimatta uutisissa jankutettiin, että uljaan Suomen kone oli noussut ilmaan ja oikein rikkonut äänivallin, tosin neljä tuntia tapahtuman jälkeen, mutta mitä pienistä. Myöhemmin tarinaan liitettiin kolmaskin lähestyvä kone, ettei suomalaisten myöhästyminen olisi näyttänyt ihan niin naurettavalta.

Suomen ulkopolitiikan johdosta presidentti Sauli Niinistö sentään lauantain Ykkösaamussa palautti asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Hänen viestinsä oli rahoitteleva, mutta myös varoittava. Suomen liittäminen Natoon merkitsisi Venäjän ja läntisen sotilasliiton yhteisen rajan kaksinkertaistamista.  Suomesta tulisi auttamatta sotatanner, jos asiat etenisivät siihen suuntaan kuin kuumakallet toivovat.

Puheellaan Sauli Niinistö avasi Nato-keskustelun. Hänen mielestään suomalaisten tietoisuus nousi, kun EU:sta alettiin järjestää kansanäänestystä. Totta tämäkin, mutta ennen äänestystä riehaantui myös EU-propaganda. Jopa Helsingin Sanomat luopui näennäisestä puolueettomuudestaan ja riippumattomuudestaan ja alkoi tosissaan aivopestä suomalaisia EU:n onnella ja ihanuudella. 

Kriittisiä ääniä ei silloin saanut julkisuuteen oikein mitenkään, koska sosiaalista mediaa ei vielä ollut. Tiedän tämän, koska oli järjestämässä 1991 valtakunnallista EU-kriittistä seminaaria Silmät auki Euroopassa, missä myös perustettiin Vaihtoehto EU:lle -liike.

Jos tästä tapahtumasta ja Niinistön puheesta nyt käynnistyy Natokampanja, kannattaa pysyä hereillä. Suomella on taloudellisesti ihan tarpeeksi vaikeaa ilman Natolle maksettuja valtavia jäsenmaksuja. Suomen ei ole tarvis myöskään lähettää parhaita poikiaan kuolemaan vieraisiin sotiin eikä Suomesta pidä tehdä lännen etuvartiota ja taistelutannerta.

Suomen on parasta pysyä puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana rauhan maana. Itämeri on säilytettävä rauhanmerenä.

 Tällaisia tappajia ei Suomen taivaalla tarvita.

Tappaminen on rikos ja synti. Vittumellakat asia erikseen

Tämä poika tapettiin terroristien pommittaessa Donetskin lentokenttää 26.5.2014. (Tästä kuvasta on myös keskusteltu epäilyksen alla: Onko kuva mahdollisesti Syyriasta vai Donetskista. Tämän tekstin kannalta sillä ei ole väliä. Tämän jutun fokus on siinä, että sodassa kuolee aina ihmisiä - myös lapsia.)

Maailman sivu on ihmisille uskoteltu, että sodat, joita maailmassa käydään, ovat uskonsotia. Tällä käsityksellä ei pyritä mihinkään muuhun kuin siihen, että sotien todelliset tarkoitusperät saadaan häivytettyä. Ja yhä vielä on ihmisiä, jotka tähän ansaan lankeavat.

Sodat ovat aina epäonnistuneen politiikan ja diplomatian jatketta. Mutta ennen muuta sodat ovat ahneuden tulosta. Sodilla halutaan lisää elintilaa, lisää maa-alueita rikkauksineen, lisää valtaa ja orjuutta, lisää kaikkea.

Sanomattakin on selvä, että jokaisen sodan takana ovat rikkaat psykopaatit, joille ei mikään riitä.
 

Jo kansakoulussa 60 vuotta sitten kerrottiin, että on ollut ristiretkiä, joiden tarkoitus on ollut viedä hyvää uskontoa pakanoille. Sanallakaan ei kerrottu siitä, miten nämä pakanat alistettiin orjiksi ja miten heidän omaisuutensa varastettiin ja rikkautensa ryövättiin.

Sodan syyt sekoitetaan edelleen sodan aiheeseen. Yhä puhutaan Sarajevon ja Mainilan laukauksista aivan niin kuin ne olisivat olleet sodan syy, vaikka ne olivat korkeintaan aihe. Syy oli kummallakin kerralla maailman rikkauksien imperialistinen jakaminen.

Jos tätä ajatuksen kulkua jatketaan, niin tämän päivän tilannetta tarkkaillessa, voisivat historiankirjoittajat tulevaisuudessa sanoa, että kolmas maailmansota syttyi siksi, että Venäjän ahdasmielinen johtaja Putin ei hyväksynyt Vittumellakoitsijoita ortodoksikirkossa. Ja että suomalaisen oopperadiivan kunniaa loukattiin, kun hän ei suostunut laulamaan naapurimaan pahaa presidenttiä tukevan kapellimestarin johdolla.

Ja niin kuin blogisti Timo Vihavainen sanoo: ” On varsin murheellista ja masentavaa nähdä, miten erilaiset kiilusilmäiset tolvanat, jotka ovat lyöttäytyneet yhteen asiaansa ajaakseen, puhuvat taas eri maissa sodan väistämättömyydestä kuin jokapäiväisestä leivästä. Syy mahdollisen sodan syttymiselle on aivan epäselvä ja liikkuu parhaimmillaankin erittäin korkealla abstraktiotasolla. Kysymys näyttää suorastaan olevan siitä, että tulevaisuudessa taistelevat osapuolet edustavat erilaista sivilisaatiota, jotka eivät voi elää rauhassa keskenään.”

Timo Vihavaisen blogin Huomenna on sitten sota? voi lukea kokonaisuudessan täällä.

 Ukrainan uuden peresidentin, suklaakeisarin, saavutuksia, joista myös hänelle myönnetään Nobel.