Esimerkkinä filosofi Pekka Himasen täydellisestä todellisuudesta vieraantumisesta käy hänen kertomansa tarina kampaviineristä, jonka hän esitti Arto Nybergin ohjelmassa viime sunnuntaina.
Himasen mukaan hänen mummonsa kävi kahdessakin paikassa siivoamassa, jotta olisi voinut ostaa lauantaisin pullapuodista Pekalle ja hänen veljelleen kampaviinerit. Niitä varten mummo eli nuukasti eikä edes itselleen uusia vaatteita ostanut.
Himasen ollessa lapsi siivoojat saivat työehtosopimusten mukaista palkkaa ja muutoinkin sopimuksia noudatettiin. Ei ollut silloin vielä näitä kaikenmaailman solleja, jotka pakottavat ihmiset töihin nälkäpalkalla ja jopa pimeästi.
Minusta köyhyyden romantisoiminen on vastenmielistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti