maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kusiaisia kaikkialla

 
                                                          

Huhtikuun 15. vuonna 1983 kirjoitin päiväkirjaani: ”Aamulla luin Iirolle (3 v.) Pentti Saarikosken Ihmisen ääntä. Hän jaksoi kuunnella hyvin. Kesken kaiken kysyin: ”Miltä juttu tuntuu?” ”Epätasaiselta”, vastasi Iiro. Erityisesti Iiroa huvitti Saarikosken sota muurahaisia vastaan. Poika kävi itse parhaillaan samanlaista sotaa meidän rappusilla. Lopuksi hän kysyi, kuka on kirjan kirjoittanut. Minä hiukan kerroin Saarikoskesta ja näytin kuvan.”
Perjantaina löysin liikkuvan kusiaisen feissarista . Laitoin sen seinälleni ja paidassa alkoi kutista. Nyt niitä on kolme tuossa. Joko lukijan vaatteissa tuntuu?
Lauantaina luin Harri Närhen Palavan pensaan ja sen vaikuttavampaa kusiaiskuvausta en ole lukenut koskaan. Siinä kusiaiset ottavat voiton jopa karhusta. Yhteistyöllä ja hyvin järjestäytyneellä toiminnalla pienet ottavat niskalenkin vaikka kuinka suuresta vastustajasta.
”Muurahaiset olivat kuitenkin jo alkaneet repiä rikki sen tärykalvoja ja tuskan hullaannuttama karhu veti karjuessaan yhä enemmän vettä sisäänsä. Läähättäen se taisteli tuskaa ja väsymystä vastaan, mutta silloin ei enää mikään olisi voinut sitä pelastaa. Yli sadan metrin päähän se silti jaksoi ennen kuin uupui, ja vajosi lopullisesti.” Lopussa vastakkain ovat mies ja muurahaiset. Jännitystä riittää. Mutta lukekaa itse.
Sunnuntaina aloitan kirjastosta lainaamani Italo Calvinon novellikokoelman Tämä vaikea elämä. Ja mitä hittoa! Ensimmäisessä novellissa kokonainen italialaiskylä taistelee muurahaisia vastaan. Calvinon ratkaisu on pako. Mikä lienee viisasta aika monissa tapauksissa, kun vastustajia on ainakin miljoona miljoonaa. ”Niin tulimme satamaan ja merenrantaan. Siellä oli rivi palmuja ja kivipenkit; minä ja vaimoni istuuduimme ja lapsi oli rauhallinen. Vaimoni sanoi: ”Täällä ei ole muurahaisia.” Minä sanoin: ”Täällä on viileää, täällä on hyvä olla.”
Juuri yhtenä päivänä ihmeteltiin kavereiden kanssa outoja yhteyksiä, joita elämässä riittää. Tässä yksi esimerkki. Mitä seuraavaksi ja mitähän tämäkin taas tietää.

(Harri Närhi, Palava pensas, WSOY, Juva 1997)
(Italo Calvino, Tämä vaikea elämä, Tammi, Helsinki 1979, Suom. Jorma Kapari)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti