Kuvat: Kaija Olin-Arvola - Sarjasta: Ennen myrskyä.
Tämän kiihtyvän taloudellisen sodankäynnin aikana tulee mieleen Väinö Linnan Sotaromaani, missä Lahtinen nureksii näin sanoen: ” - Mitä ne sanoisivat? Panisivat putkaan ja antaisivat Uuden testamentin luettavaksi. Jollei vallan Vänrikki Stoolin tarinoita. Siinä sen on yks perkeleen nälkähistoria. Ja meinaan, se on oikein tän nälään pyhitys. Se onkin oikein niinkun perintöö toi nälkä meillä, ja herrat on saaneet tän kansan uskoon, että se on oikein pyhä asia. Kuus seittemänsataa vuotta tää armeija on tapellu puolikuoliaana nälästä ja paljas perse on aina vilkkunut riekaleitten seasta. Ensin meitin täyty tehdä ruotsalaisille historia, että ne saavat lämmitellä mieltänsä, ja nyt täyttyy oman herran saada kanssa. Herrat ja niitten ämmät tarvitteevat semmosta. Että ne saa itkee tirauttaa. Ne tykkää siittäkin, että on köyhiä, että saavat auttaa sitten niistä ja lämmitellä omalla hyvyydellänsä. Samaten jos meitillä olis leipää ja vaatteet, niin mits sankaruutta siinä olis.”
Sotaromaanissa on myös ne tekstit, jotka on aikoinaan sensuroitu Tuntemattomasta sotilaasta. Tässä samasta tilanteesta poistettu kuvaus:
”Väsyneillä ja likaisilla kasvoilla karehti hirtehinen hymy. Se oli yhtä vanha kuin tuo Lahtisen esittämä nälän ja riekaleiden historia. Suomen kansan todellinen sankarieepos. Kun oikein tuntuu kurjalta, niin pyrkii naurattamaan. Eivätkä sen kirvoittajina suotta olleet nuo liian mahtipontisen ja millin verran hyvästä mausta syrjään hairahtaneen päiväkäskyn sanat. Juuri tässä, väsyneinä ja valvoneina, sielunsa vasta juuri kuolemaa vastaan turruttaneina, he tajusivat sen huimaavan välimatkan, mikä erotti sen todellisuuden, joka kaiken tapahtumisen aiheuttaa, siitä kuvitelmasta välinen ero, jonka sinisilmäisyys vei heitä yhtä kauaksi kuin oli hajoavien sadepilvien välistä pilkottava aamutaivaan sini.”
Alkaa olla tilanne samankaltainen. Ei kohta voi enää kuin nauraa. Sama vieraantuneisuus on vallalla. Eivät tiedä päättäjät, mitä leipäjonoissa tänään puhutaan.
Todellisuus kutsuu.
(Väinö Linna, Sotaromaani, WSOY, Juva 2000)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti