Täysin palvelleen isän lähes yksin rakentama rintamamiestalo.
Näillä tunnuksilla aikoinaan kokoomus ja Suomen porvarit
menestyivät vaaleista toiseen. Näillä sanoilla ilmaistiin porvareiden arvot.
Kuitenkin talousjärjestelmä, jota he myös kannattivat ja
kannattavat, on tehnyt selvän kaikesta.
Ihmiset ovat joutuneet työn perässä muuttamaan entistä
useammin ja suuret kansainvaellukset ovat vasta alkamassa. Työ määrittää
ihmisen, palkkatyö, jonka tulokset tekijältä riistetään. Monenlaiset ristiriidat ovat ajaneet perheet
hajalle. Nykypäivän lasten perhe koostuu monenlaisista ihmisistä: isä, äitejä
siskoja, veljiä, mummoja ja vaareja on vaikka muille jakaa. Tuskin kukaan
toistaan edes tuntee.
Kirkon valta-aseman ovat horjuttaneet monenlaiset
uskomukset. Tapauskovaisuuskin on vähenemään päin. Mieluummin kuin Jumalaan,
ihmiset uskovat ilmastonmuutokseen ja noitiin. Salman Rushdie esittää
kirjassaan Maa hänen jalkojensa alla mielenkiintoisen paradoksin: Aikoinaan prinssi
Siddhārtha Gautama luopui
rikkauksistaan ja lähti vaeltamaan köyhien keskuuteen. Hänen mietiskelyistään syntyi
buddhalaisuus, joka on nykisin maailman rikkaimpien uskonto. Jos maailmalle
valittaisiin nyt presidentti, niin valituksi tulisi Dalai Lama.
Isänmaasta tuskin enää voi paljon puhua, koska talous on
tehnyt selvän siitäkin. Maailmankaupan tarpeisiin on luovutettu itsenäisyys,
oma raha ja oma maa. Köyhän ihmisen isänmaa on kynsien alla. Isänmaasta on
tullut myytti, jota pidetään yllä poliittisiin tarpeisiin.
Akateemikko Oiva Ketonen kirjoitti jo kymmeniä vuosia
sitten: ”Kulttuuriin liittyy tietty valtaintressi. Kulttuurin täytyy
suostutella ihmiset itsensä ylläpitämiseen. Hitaasti kasvavissa luontaisissa
kulttuureissa tämä tapahtuu itsestään. Nopeasti kasvaneessa teknisessä
kulttuurissa valtaintressi on vahva ja ilmeinen. Tekninen kulttuuri pyrkii
alaisensa yhteisön ”atomisoimiseen”. Keskitetty aatteellinen, poliittinen ja
taloudellinen valta pyrkii suorin tai epäsuorin keinoin tuhoamaan ne suhteet,
joita ihmisillä on toisiinsa … ja korostamaan suhteita, joita yksittäisillä
ihmisillä on itse valtaan. Ihminen ei ole tärkeä vuorovaikutuksessa
ympäristönsä ihmisten kanssa. Hän on tärkeä työntekijänä, veronmaksajana,
äänestäjänä, palkan tai eläkkeen saajana, teollisuuden tuottamien hyödykkeiden
kuluttajana, puolueen jäsenenä jne.”
Viimeistään postmoderni ja sen arvottomuus pirstaloi
loputkin, mitä vielä vanhasta maailmasta oli jäljellä. Eikä tämä suinkaan ollut
sattumaa, vaan tarkasti ohjelmoitua kehitystä.
Yksin ihminen on voimaton.
(Lähde: Oiva Ketonen: Ihmisenä olemisesta, Otava 1981)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti