Universumin kansalaiset syntyvät musiikista

Kuva: Helsingin nuorisofestivaaleilta vuonna 1962

Minun kansainvälisyyskasvatukseni alkoi alakoulussa, kun pappi lukusilla kysyi: - Miksi kutsutaan ihmisiä, jotka asuvat Afrikassa? Ja minä vastasin: - Neekereiksi! Väärin. Todella väärin. Oikea vastaus olisi ollut pakana. Häpeä syöpyi sieluuni kuin happo.

Kotona aihetta ei käsitelty. Vieraisiin suhtauduttiin kuin omiin. Vain mustalaisia piti pelätä. Vallankin, jos oli ollut tuhma, mustalaiset saattoivat tulla ja viedä.

Ensimmäisen kosketuksen vieraisiin kulttuureihin sain Helsingin festivaaleilla. Setäni ja tätini olivat töissä Helsingin suomalais-venäläisessä koulussa ja minä pääsin kylään siskoni kanssa festivaalien ajaksi. Sitä ihmettä!

Sitten tuli musiikki. Yhtäkkiä vain vierasmaalaiset laulajat olivat jotain: Elvis, Paul Anka, Pat Boone  ja sitä rataa. Heitä kuuli yleensä vain levyiltä, sillä Suomen Yleisradio soitti enimmäkseen suomalaista. Ulkomaalainen oli selvästi jotain hienompaa.

Pihisevästä ja vinkuvasta radiosta metsästettiin merirosvoradiota. Vaikka kuuluvuus oli, mitä oli, aina se kotimaisen renkutuksen voitti.

Musiikki oli tärkein tekijä, joka kansainvälisti meidät. Alkoi taistelu sieluista.

”Musiikki on lasi on lasipallo. Anna sen loistaa.

Silloin minä tajusin, että neula-ajan rajoitus oli vihollinen, sensori. Rajoitus oli kenraali Waste-More-Landin radioliittolainen, kenraali Haigin huora. Jo riittävät big bandit ja valkoiseen smokkiin ja rusettiin sonnustautuneet miehet, jotka ovat niin kuin ei mitään olisi tekeillä. Minä tarkoitan että pitää tehdä jotain. Sotaa käyvän kansakunnan pitää saada kuulla musiikkia, joka kulkee mano a mano sotakoneiston kanssa, työntää kukkia sen kiväärinpiippuihin ja paljastaa rintansa ohjuksille. Sotilaat laulavat näitä lauluja kuollessaan. Mutta eivät sotilaat ennen laulaneet näin, kun he marssivat kuolemaan hymenejä karjuen, kuvitellen että heillä oli jumala puolellaan; nämä laulut eivät ole isänmaallista paskaa, nosta-perseesi-ja-ole-valmiina-musiikkia. Sen sijaan näiden nuorten laulut korostavat luonnollisia ja tosia asioita, vastustavat sodan luonnonvastaista valhetta. He tekevät laulusta tuomitun nuoruuden panderollin. Ei siis mortituri te salutant, vaan mortituri sanovat että haista sinä äijä paska, kuolemaan menevät näyttävät keskisormea.”

Sitten tulivat rauha, ystävyys ja solidaarisuus.

(Lainaus: Salman Rushdie, Maa hänen jalkojensa alla, suo. Arto Häilä, WSOY, Juva 1999)

Hui kauhistus!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Sama pahuus kaikissa meissä.

Ei tässä mitään järkeä ole tähän puuttua, mutta kun ei saa oltua.

Sattui käteen Iltalehti (9.8.) ja siitä silmään Aarno Laitisen kolumni Raivottaret. Vauhtia juttuun otetaan professori Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret.

Ja sitten: "Naisten julmuudesta on hienotunteisesti oltu melko hiljaa, vaikka esimerkkejä löytyy vaikka kuinka", kirjoittaja toteaa ja jatkaa: ”Suomessa tunnetaan punakaartin julmat naissotilaat.” Mikä lienee lähde, sitä ei kirjoittaja kerro.

Tästä purkautuu esteettä valloilleen vuolas naisvihan vuo, joka päätyy syyttämään naisia Lenin, Stalinin, Hitlerin ja Maon julmuuksista. Alice Miller on tutkinut aihetta paljon ja tullut siihen tulokseen, että väkivalta on se yhdistävä tekijä, joka löytyy julmureiden takaa sukupuoleen katsomatta. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Väkivaltaan perustuva yhteiskunta synnyttää väkivaltaisia yksilöitä.

Jos kyseessä ei olisi varsin vakava asia, ei voisi muuta kuin nauraa, kun Aarno Laitinen panee naiseuden syyksi hakeutumiselle ääriliikkeisiin. Erityisesti hän mainitsee taistolaiset ja heidän keskuudestaan vielä Yleisradion, Ilta-Sanomien ja Hufvudstadsbladetin naistoimittajat. Hui Kauhistus!

”Vieläkin Ilta-Sanomien vanhat toimittajat muistelevat vastenmielisyydellä taistolaisjulmuria, jonka kesyttämiseksi toimitusjohtaja otti hänet johtoportaaseen. (Liekö vienyt säärtä pitkin?) Tämä taistolaistyttö tuhosi yhtiön ulkomaanseikkailuissa puolitoista miljardia euroa ja ajoi yhtiön tilaan, jossa sen arvo lähenee espanjalaisen huippujalkapalloilijan myyntihintaa.” Hui Kauhistus! On siinä ollut melkoinen nainen. Ei pitäisi turhaan tytötellä.

Ja aina vain paranee: ”Tyypillinen naisjulmurien puolue on Vihreä liitto. Sen naiset pitävät huolen siitä, ettei kukaan uskalla kannattaa ydinvoimaa tai syödä julkisesti lihaa.”

Tässä vaiheessa Aarno Laitinen onkin sitten varmaan jo painanut päänsä pöytään ja itkenyt katkerasti ikävöidessään omaa äitiään.

Aikamme otsikko: e=mc²

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Pieni, siisti sisätykki ei tapa vähemmän.

Kirjassaan Siru linnunrataa Rolf Edberg kirjoitti: ”Kolmikirjaimisesta yhtälöstä – e=mc² ­–  tuli uuden aikakauden otsikko. Se lausui julki, ettei aine ole muuta kuin jähmettynyttä energiaa sekä että valon nopeudella liikkuva aine jälleen irtautuu massasta ja muuttuu energiaksi. Se ilmaisi jokaisessa atomiytimessä piilevän energiamäärän.”

Tämän kaavan myötä ihminen tuli tietoiseksi omasta tuhovoimastaan, joka nykyisin on jo huomattavasti suurempi ja hirvittävämpi. Ja siitä huolimatta aikuiset ihmiset ympäri maailman leikkivät tulella kuin pienet, vastuuttomat lapset.

Jatkuvasti saa vastata väitteeseen, että ihminen ei voi mitään luonnolleen. Että vaistot, vai miksi niitä voimia nyt kutsutaankin, ajavat ihmiset reviiritaisteluihin. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Samat väittäjät unohtavat kokonaan, että samat vaistot loivat myös ryhmien sisäisen solidaarisuuden. Kun maailma on kutistunut kyläksi, olisi vihdoin aika asettaa solidaarisuus tuhovoimien edelle.

Tämä olisi mahdollista, jos ihmiset luopuisivat omasta ahneudestaan ja itsekkyydestään  ­–  vaikka vain yksi kerrallaan.

Uusimmassa Niin&Näin -lehdessä on William Jamesin artikkeli Moraalinen vastine sodankäynnille vuodelta 1906.  Niin usein kuulee väitettävän myös, että ihminen sotii, koska kaipaa sankaruutta. Sodassa ei minkäänlaista sankaruutta ole. Sota on verta, paskaa ja suolia, kuten opettajani, sodan käynyt mies, oikein totesi.

Mainitsemassani artikkelissa esitetään vaihtoehto, jolla nuoret miehet voisivat osoittaa todellisen sankaruutensa: ”Hienoja nuorukaisia valikoitaisiin omien toiveidensa mukaisesti töihin hiili- ja rautakaivoksiin, rahtijuniin ja joulukuisiin kalastajalaivueisiin, tiskaamaan, pyykkäämään ja ikkunoita pesemään, teitä rakentamaan ja tunneleita poraamaan, terästehtaisiin ja voimalaitoksiin sekä pilvenpiirtäjien rakennustelineille: jotta heistä karsiutuisi lapsekkuus, ja jotta he voisivat palata yhteiskuntaan tervein mielin ja selväpäisin ajatuksin. Näin he ikään kuin maksaisivat verellään, osallistuisivat ihmisen ikiaikaiseen sodankäyntiin luontoa vastaan: he voisivat astella maan kamaralla ylväämmin, ansaitsisivat naisten arvostuksen ja olisivat parempia isiä ja opettajia seuraavalle sukupolvelle.”

Niin tai näin ihmisen tuhovoimat ovat nykyisin sellaiset, että maapallo kyettäisiin hävittämään jo varmasti moneen tuhanteen kertaan. On siis syytä toistaa vielä kerran Rolf Edbergin sanoma: ”Mutta aivan erityisesti on asetta kantavasta ihmisestä tullut oma vihollisensa. Metsien villieläimiä hänen ei tarvitse pelätä. Mutta totisesti itseään.”

(Lähteet: Siru linnunrataa, Rolf Edberg, WSOY Porvoo 1967, Suom. Katri Ingman-Palola; Moraalinen vastine sodankäynnille, Niin&Näin 2/2014, William James, Suom. Antti Immonen)

Vineta

Kuva: Hannelore Schneider

Vendien kaupunki Vineta ,

komeampi Konstantinopolia,

kukki ja rauhalla hallitsi.

Sen kaduilla kaikuivat

kansojen kielet,

kauppa kävi,

taide ja kulttuuri kukoisti.

Oli kaikenlaista tarpeellista,

hauskaa ja harvinaista:

kullasta, hopeasta

marmorista ja alabasterista.

Mustat hevoset

vetivät kultaisia vaunuja.

Vendien kaupunki Vineta,

suurin ja rikkain,

upposi mereen ja katosi.

Kun ilma on tyyni ja kirkas,

voi nähdä merenpeilissä

temppelin pylväät,

linnojen tornit ja muurit,

kuulla hopeisten kellojen iltasoiton.

Joka sadas vuosi

pääsiäisen aikaan nousee

kaupunki merestä,

vaikka kukaan ei ole

sitä koskaan nähnyt.

© Kaija Olin-Arvola

Usko itseesi

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Juhannusruusu kukkii ajallaan.

Taisi olla seitkytlukua, kun alettiin vedota joka ainoassa asiassa asiantuntijoihin. Ihmisiltä katosi tykkänään jo silloin terve maalaisjärki. Asiantuntija, jos oli sitä mieltä, että lapset kasvavat parhaiten tarhassa, niin tarhaan ne oli vietävä.

Televisio mullisti mainosmaailman. Kaikki kävi kaupaksi, mitä paljon mainostettiin. Margariinia pantiin leivän päälle, vaikka se olisi ollut kissoista tiristettyä rasvaa. Ihan sama oliko kyseessä turhaakin turhempi tavara tai talomaali, jonka piti kestää isältä pojalle.

Ihmiset kuvittelevat, että kaikki, mitä lehdessä kirjoitetaan ja mediassa tuutataan, on totta. Unohtuu tykkänään, että globaali tiedotus on muutaman mediamogulin hallussa. Turhaan ei vallankumouksen sattuessa ensimmäisenä vallata televisiotornia.

Yleisellä mielipiteellä, ajan hengellä ja rahan luomalla hegemonialla hallitaan mieliä.. Auta armias, jos joku uskaltaa epäillä, niin jo ollaan sovittamassa päähän foliohattua ja syyttämässä salaliittoteoreetikoksi.

Mikä se on, mikä estää ihmistä luottamasta omiin havaintoihinsa.

Seitkytluvulla ennustettiin uutta jääkautta, kun aurinko ei saasteiden läpi yllä maapallolle laisinkaan.

Myöhemmin keksittiin, että ilmasto lämpenee ja väärennettiin käppyröitä jääkiekkomailoiksi, jotta kansa vakuuttuisi. Nyt oli uskottava ilmaston lämpenemiseen. Oli saatava uutta kasvua tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista. Oli pantava ihmiset lajittelemaan jätejakeitaan ja miettimään omaa syyllisyyttään maailman tuhoamiseen. Pahimmat tuholaiset, sodat, otetaan silti luonnonvoimina.

Samaan aikaan rikkaat, ne joilla on jättiläisen hiilijalanjälki, eivät kieltäydy yhdestäkään bonuksesta. Omaisuudet jatkavat keskittymistä ja riisto kovenee, että niillä joilla on, olisi vielä enemmän.

Tässä kohtaa ilmastonmuutos unohtuu. Ja se unohtuu, kun ihmiset lentävät ympäri maailman katsomaan hullua, joka haisevalla ja huutavalla autolla ajaa ympyrää. Merenrannat rakennetaan täyteen loistohuviloita ja asuinalueita, vaikka vedenpaisumus on juuri tuloillaan.

Lämpenee ilmasto sitten tai ei, niin jostain syystä meidän kasvimme eivät sitä huomaa. Juhannusruusukin kukkii ihan ajallaan.

Muuttuuko ihminen?

”Näyttää siltä, että ihminen voi olla olemassa tietoisena järjellisenä olentona vain, jos hänen tietoisuutensa maailmassa vallitsee järjestys, johon sisältyy tyydyttävät vastaukset häntä itseänsä ja hänen elämäänsä koskeviin perustaviin kysymyksiin. Tällainen järjestys syntyy, jos tietoisuutta hallitsee jokin periaate, symboli tai olento, jonka ympärille ajatukset voivat keskittyä mielekkääksi kokonaisuudeksi.” Näin kirjoittaa professori Oiva Ketonen kirjassaan Ihmisenä olemisesta.

Parhaillaan, kun sapelinkalistelu ja sotarumpujen pauke kaikuu ympäri Eurooppaa, ei voi olla miettimättä, miksi rauha ei kiinnosta ihmisiä. Miten ihminen voi perustella itselleen sodan?

Minä tarkoitan niitä ihmisiä, jotka elävät tavallista elämää iloineen ja suruineen. Niitä ihmisiä, jotka tekevät työtä, syntyvät, lisääntyvä ja kuolevat. Niitä ihmisiä, joilla on tarpeeksi tekemistä omassa arjessaan.

Miten nämä ihmiset on saatu kiivailemaan sodan puolesta? Miten nämä samat ihmiset on saatu uskomaan, että varustautuminen on parasta puolustusta? Miksi nämä samat ihmiset leimaavat rauhan puolestapuhujat naiiveiksi ja typeriksi? Ei mihinkään ole kirjoitettu, että näin pitäisi olla.

Yleinen väite on, että sodille ei mahdeta mitään, että ne ovat kuin luonnonvoimat, jotka tulevat ihmisestä riippumatta. Tämä on samaa kuin antaisi sotahulluille avoimen valtakirjan ryhtyä sotimaan. Samat ihmiset väittävät varustautumisen olevan parasta rauhan turvaamista. Joskus tuntuu siltä, että nämä samat ihmiset kuvittelevat itse aina selviävänsä sodasta pelkällä säikähdyksellä.

Ja kuitenkin, jos ihmiset saavat aikaan sodat, he saavat aikaan myös rauhan. Vain kuolemankauppiaat hyötyvät sodista.  Muille sodat tuottavat suunnatonta kärsimystä. Varusteluun laitetulla energialla voitaisiin luoda hyvinvointia, joka auttaisi ihmisiä elämään rauhassa keskenään. ”Tasapainon ja keskinäisen kunnioituksen edellytyksenä on kohtalainen riittävyys”, sanoo Oiva Ketonen.

Eikö rauha voisi olla se tärkein periaate, jonka ympärille ihmiset yhdistyvät olemaan ihmisiä?

 (Lähde:  Oiva Ketonen, Ihmisenä olemisesta, Otava, Keuruu 1981)

Aikooko Paavo Arhinmäki boikotoida jalkapallon MM-kisoja? Entä muut?

"Jalkapallon MM-kisat tuhosivat yhteisöni", lukee Morro do Metrôn slummin seinässä olevassa graffitissa.

Vasemmistolaisena ihmisenä minua kiinnostaa, aikooko entinen kulttuuri- ja urheiluministeri, vasemmistojohtaja ja tunnettu jalkapallofani Paavo Arhinmäki boikotoida Brasiliassa järjestettäviä jalkapallon MM-kisoja. Syytä olisi kaikilla muillakin, jotka vouhkasivat Shotsin olympialaisten ja Valko-Venäjän jääkiekkokisojen boikotista.

Brasiliassa työtätekevät ihmiset uhkaavat kisoja laajasti lakoilla ja mielenosoituksilla.  ”Brasilia on käyttänyt kisajärjestelyihin noin 8 miljardia euroa (11 miljardia dollaria). Hallituksen törsäilyyn tuskastuneet ihmiset katsovat, että raha olisi pitänyt käyttää tärkeämpiin kohteisiin kuten liikenteeseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja asumiseen”, kertoo Yle.

Parhaillaan Brasiliassa siivotaan slummeja pois pilaamasta kaupungin ulkoista ilmettä. Luoteja ei ole siivouksessa säästelty. Ihmisiä ammutaan kuin karjaa.

Jalkapallon MM-kisojen pelätään myös lisäävän lapsiprostituutiota. Maan lapsiprostituutiosta ei ole tarkkoja lukuja, mutta hallituksen auttavaan puhelimeen tuli viime vuonna soittoja 124 000. Niistä suuri osa Natalista, joka on yksi kisojen isäntäkaupungeista.

- Iso tapahtuma lisää riskitekijöitä lapsille. Turistien määrä kasvaa, kuten alkoholin kulutuskin. Lisäksi lapset ovat tuohon aikaan lomalla koulusta, sanoo Tatiana Akabane Childhood-järjestöstä. 

”Aikuisten prostituutio on Brasiliassa sallittua. Maan hallitus on kuitenkin kisojen alla pyrkinyt viestimään maailmalle, ettei se katso hyvällä seksiturismia. Saksalainen Adidas esimerkiksi poisti helmikuussa myynnistä paitoja, jotka Brasilian mukaan yhdistivät maan ja kisat seksiturismiin”, tietää mtv-uutiset.

Ääretön köyhyys, raaka väkivalta ja tunnoton ihmiskauppa eikö siinä olisi riittävästi syitä jalkapallon MM-kisojen boikotointiin. Vai mitä, Timo Soini. Toki muutkin saavat vastata.

P.S. Kaikkiaan kisoihin odotetaan 600 000 kävijää. Kuinka suuri mahtanee olla näiden hiilijalanjälki?