Onneksi on vielä järjenvaloa maailmassa

Kuva: Kaija Olin-Arvola Noiden saarten taakana Naton sotalaivat melusivat 6.9.

Eilen illalla alkoi niin ottaa pannuun, kun Ylen uutiset paahtoi täysillä Nato-propagandaa ja Venäjä-uhkaa tuutin täydeltä. Tein aiheesta päivityksen: ”Jatkuvalla syötöllä nyt suomalaisia aivopestään Natolla Venäjän uhkaa vastaan. Joka puolella on nyt Venäjän uhka, median luoma Venäjän uhka, ihan omatekoinen. Median vainoharhalla aivopestään nyt Natoon liittymistä ja Nato tuo lisää nopeantoiminnan joukkoja ja vielä nopeamman toiminnan joukkoja ja nopean toiminnan kärkijoukkoja Venäjän rajoille. Siis missä se uhka on? Hankoniemellä harjoitellaan natoyhteensopivuutta. Jääkäreitä lähetetään Saksaan. Venäjä uhkaa, kirkuvat vainoharhaiset kuin 30-luvulla konsanaan. Ja niin sota silloin sitten saatiinkin. Että niinkö pitäisi tapahtua nytkin?”

Ilahduin niin tämän päivityksen saamista kommenteista, tykkäyksistä ja jaoista, että haluan tallettaa ne kaikki blogiini.

Lomakkeen yläreuna

  Antti V Soininen, Esko Juhani Hirvonen, Kaija Haavisto ja 40 muuta tykkäävät tästä.

3 jakoa

• Antti V Soininen, Esko Juhani Hirvonen, Kaija Haavisto ja 40 muuta tykkäävät tästä.
• 3 jakoa
• 

  Erkki Kelloniemi Mannisen Marja sentään sai Yle uutisissa läpi asiallisen(huonompia ja vieläkin huonompia on tullut) reportaasin Donetskista. "Venäjä sai mitä halusi", oli Matti Rönkän repliikki. Ja UPIn Smith kävi lallatamassa laulunsa. Että Näin Yle uutiset.

  19 t · Tykkää · 2
• 

  Timo Penttila Neuvostoliitto halusi syksyllä -39 perustaa laivastotukikohdan Suomen Hankoniemeen. - Suomi ei suostunut tähän ja tämä oli myös tärkeä syy siihen, että Talvisota syttyi. "Aina jos suurvalta vaatii tukikohtaa jonnekin, on syytä suostua !" Niinhän se on. Koko Talvisota olisi kenties vältetty.

  19 t · Tykkää · 2
• 

  Tapsa Vuorio En lietso sotaa enkä sitä mihinkään maailman kolkaan haluais. Mutta sama sairas ryssänviha on valloillaan kun 30 luvulla. Ryään joka oli antanut suomelle itsenäisyyden. Sitä ei tarvinnut tehdä. Lippulaulumme sanat eivät pidä paikkaansa, jonka mukaan " isät, veljet verellään, vihki sinut viiriksi vapaan maan". Lenin myönsi meille itsenäisyyden jaStalinin armosta saimme sen säilyttää. Mutta sama kaiku on taas askelten. Surullistsa.

  18 t · Tykkää · 3
• 

  Matti Ryynänen Nyt on todella tekeillä uusi sota, äärioikeistoa ei enää rauha kiinnosta! Tuossa yle.n uutisten lukijakin kertoi oikein selkä kenossa ja vaahto suunpielessä nato sitä nato tätä! En ymmärrä miksi kaikkien sukupolvien pitää järjestää oma sota?

  18 t · Tykkää · 5
• 

  Pentti Peltonen · 28 yhteistä kaveria
  

  "Rauhantahtoinen" Suomi par`aikaa HUORAA NATO.n kanssa maaperällämme ja vesialueillamme Lounais-Suomessa!

  18 t · Muokattu · Tykkää · 1
• 

  Anneli Korhonen Kiitos ei.

  18 t · Tykkää
• 

  Magdalena Brunberg Länsi tarvitsee aina jonkun tekaistun pahiksen, jotta voi edetä päämääriinsä maailmanvalloitusretkellään. Toisten alistaminen ja nöyryyttäminen vaikka voimakeinoin kuuluu lännen taktiikkaan. Nyt Venäjästä on tehty pahis, jotta Naton rosvojoukkio saa laajentaa reviiriään lähemmäksi Venäjän rajaa. Venäjä ei ole ollut uhka Suomelle, mutta Suomi on nyt uhka Venäjälle koska se on Naton operaatioissa mukana.

  18 t · Tykkää · 8
• 

  Sinikka Lehmusketo Kuinkahan palijo lienee valamiita asseita suurten länsimaiden varastoissa oottaen käyttöä, kun tarttee niin hirmuisilla tuilla mennäkin tarjoamaan Ukrainallekin mahdollisuuksia ostaakin niitä aseta. Ukrainan oma aseteollisuus loppui tähän , kuten monen muunkin köyhemmän maan on vähentynyt tai loppunut. Irakin kohtalo on niin hurja ja karu Saddamin vallan alasajon ja Irkaissa käydyn sodan jäljiltä, että eipä ole lainkaan ihime, jos amerikkalainen ja länsimainen raakuus ja kyvyttömyys ottaa eri osapuolia huomioon, onkin johtanut niinkin hirvittävän toiminnan järjestön kuin ISIksen syntymiseen. Irakissahan aiottiin nimenomaan sunnit jättääkin vallankäytön ulkopuolelle ja ottaa siihen kurdit ja siiat. Ihan länsimaisin suunnitelmin ryyditettynä. Amerikkalaisethan sinänsä saavuttivat Irakista sen, mitä olivat sieltä hakeneetkin. Irakilainen öljy merkittävältä osin on päässyt länsimaiseen ja amerikkaliseen omistukseen. Kunhan vielä se Syyrian sota loppuisi nykyhallinnon häviöksi, niin lännen pojat pääsisi rakentamaan öljyrikkaalta kurdialeelta sitä öljyjohtoa Syyrian läpi Välimerelle.

  8 t · Tykkää · 2
• 

  Pekka Aaltonen " ja lopuksi kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen: varjele noita Suomen herroja, ettei ne toista kertaa löisi päätään karjalan mäntyyn. Aamen."

  6 t · Tykkää · 4
• 

  Anneli Korhonen Ratioteatteri lähettää vissiin huomenissa Tuntematon sotilas alkuperäisenä...olj eilen Stradassa. Nythän muutes on tulitauko, jonka pitäis johtaa pysyvään rauhaan tuolla ukrainan puolessa, toivotaan parasta.

  5 t · Tykkää · 1
• 
  
•              Kiitos teille kaikille. Sentään on järjenvaloakin vielä maailmassa. Onneksi.

Suomi on muuttunut demokratiasta puoluediktatuuriksi

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Samassa uomassa

Että millä perustelen väitteeni? Tarvitseeko edes?

Niin se vain on, että puolueilla ei enää ole paikallisjärjestötoimintaa nimeksikään. Ihmiset ovat kaikonneet. Toiminta on nettivetoista byrokratiaa. Ihmiset tuskin livenä tapaavat muualla kuin johdon kokoontuessa rituaaleihinsa.

Se on pieni porukka eduistaan ja etuoikeuksistaan tietoisia politiikan kärkivaikuttajia. Demareilla se on Töölön osasto, johon kuuluvat kaikki nimekkäät, olivatpa he sitten kotoisin mistä tahansa eikä mistään kotoisin.

Puoluetukia kuitenkin jaetaan ja sen jakamisesta pitää tiukasti huolen kunkin puolueen johto. Selvähän tämä: Kun jakajat lisääntyvät, niin osamäärä pienenee.

Piilopuoluetukena saadaan rahaa kaikenlaisiin kansalaisjärjestöihin, jotka myös ovat puolueiden hansakassa. Paikallistoiminta puuttuu niin nuoriso- kuin potilasjärjestöiltäkin.

Erityisen hyvin tätä puoluediktatuuria voi tarkkailla Naamakirjassa, missä toisinajattelija heivataan porukoista, jos uskaltaa ajatella toisin.

Selkään taputtelijat kyllä hyväksytään ja heitä toivotaan lisää. Ja heitä riittää.  Moni on vielä siinä uskossa, että mielistelemällä voi päästä livahtamaan herrahissiin. Turha toivo. Juntta toimii ja tekee valintansa itse omiaan suosien.

Nepotismi eli sukulaisten suosiminen on maan tapa sekin.

Demokratiaksi tässä diktatuurissa riittää, että käy vaaleissa tipauttamassa lapun uurnaan. Ehdokasvalintoihin ei kansalainen pääse vaikuttamaan.

Media ei tietenkään pidä unohtaa. Se kulkee vallan talutusnuorassa.

Nukkukaa hyvin. Kauniita unia.

Kantilla oli kanttia – Ikuinen rauha on mahdollinen

Filosofi Immanuel Kantilla oli kanttia pohtia niitä edellytyksiä, joilla maailmaan voitaisiin luoda pysyvä rauha. Kirjoituksessaan ”Ikuiseen rauhaan”, hän määrittelee niitä tekijöitä, joilla sodat saataisiin loppumaan.

Kaikkein perustavimpana edellytyksenä hän pitää tasavaltaa. Koska kansalaiset joutuvat kantamaan täyden vastuun sodista kaikkine kärsimyksineen ja puutteineen, niin heidän olisi saatava päättää myös sotien aloittamisesta. Ihmiskunnan enemmistö ei sotia tarvitse eikä halua.

Miksi he eivät saa päättää? Miksi Suomessa ei jo ole järjestetty kansanäänestystä Natosta?

Sotia tahtovat tahot ovat Kantin mukaan muualla. Sellaisessa maailmassa, missä ”valtionpäämies ei ole tasavertainen kansalainen, vaan valtionomistaja, joka pitoineen, metsästysretkineen, huvilinnoineen, hovijuhlineen jms. ei pane sodan vuoksi vähintäkään alttiiksi ja joka siis voi aivan vähäpätöisistä syistä päättää sen aloittamisen niin kuin jonkin huviretken ja jättää säädyllisyyden vuoksi toimenpiteen viattomaksi selittämisen ja puolustamisen siihen aina valmiin diplomaattikunnan huoleksi.”

Aseistautuminen ei takaa Kantin mukaan rauhaa. Aseellinen tasapaino on aivokummitus. Se on kuin Swiftin talo, jonka joku rakennusmestari on rakentanut niin täydellisesti kaikkien tasapainolakien mukaan, että kun varpunen istahti sen katolle, se luhistui heti. Kilpavarustelu on sekin ihmiskunnan enemmistön maksettava omalla kurjuudellaan. Ikuinen asevarustelu tulee paljon kalliimmaksi ja rasittavammaksi kuin itse sota.

Tätä vastaan pitää Kantin mukaan luoda kansainoikeus, sellaisten yleisten, vallan seuraamien lakien nojaan rakennettu, joihin jokaisen valtion täytyisi alistua.

Ikuinen rauha on mahdollinen, jos ihmiset niin tahtovat.

”Jos on velvollisuus, jos on samalla olemassa perusteltu toivo toteuttaa yleisen julkisen oikeuden tila, vaikkakin vain yhä lähenemällä sitä rajattomiin asti, niin ei ikuinen rauha, joka on seuraava tähänastisten väärää nimeä kantavien, niin sanottujen rauhantekojen (oikeastaan aselepojen) jälkeen, ole mikään tyhjä aatekuva, vaan tehtävä, joka vähitellen ratkaistuna tulee yhä vain likemmäksi loppumääräänsä (koska ne ajanjaksot, joiden kuluessa tapahtuu yhtä suuria edistysaskelia, toivottavasti tulevat yhä lyhyemmiksi).”

Näin ei näytä käyneen. Ehkä nyt olisi syytä jälleen kysyä: Missä on YK:n arvovalta tänään?

Universumin kansalaiset syntyvät musiikista

Kuva: Helsingin nuorisofestivaaleilta vuonna 1962

Minun kansainvälisyyskasvatukseni alkoi alakoulussa, kun pappi lukusilla kysyi: - Miksi kutsutaan ihmisiä, jotka asuvat Afrikassa? Ja minä vastasin: - Neekereiksi! Väärin. Todella väärin. Oikea vastaus olisi ollut pakana. Häpeä syöpyi sieluuni kuin happo.

Kotona aihetta ei käsitelty. Vieraisiin suhtauduttiin kuin omiin. Vain mustalaisia piti pelätä. Vallankin, jos oli ollut tuhma, mustalaiset saattoivat tulla ja viedä.

Ensimmäisen kosketuksen vieraisiin kulttuureihin sain Helsingin festivaaleilla. Setäni ja tätini olivat töissä Helsingin suomalais-venäläisessä koulussa ja minä pääsin kylään siskoni kanssa festivaalien ajaksi. Sitä ihmettä!

Sitten tuli musiikki. Yhtäkkiä vain vierasmaalaiset laulajat olivat jotain: Elvis, Paul Anka, Pat Boone  ja sitä rataa. Heitä kuuli yleensä vain levyiltä, sillä Suomen Yleisradio soitti enimmäkseen suomalaista. Ulkomaalainen oli selvästi jotain hienompaa.

Pihisevästä ja vinkuvasta radiosta metsästettiin merirosvoradiota. Vaikka kuuluvuus oli, mitä oli, aina se kotimaisen renkutuksen voitti.

Musiikki oli tärkein tekijä, joka kansainvälisti meidät. Alkoi taistelu sieluista.

”Musiikki on lasi on lasipallo. Anna sen loistaa.

Silloin minä tajusin, että neula-ajan rajoitus oli vihollinen, sensori. Rajoitus oli kenraali Waste-More-Landin radioliittolainen, kenraali Haigin huora. Jo riittävät big bandit ja valkoiseen smokkiin ja rusettiin sonnustautuneet miehet, jotka ovat niin kuin ei mitään olisi tekeillä. Minä tarkoitan että pitää tehdä jotain. Sotaa käyvän kansakunnan pitää saada kuulla musiikkia, joka kulkee mano a mano sotakoneiston kanssa, työntää kukkia sen kiväärinpiippuihin ja paljastaa rintansa ohjuksille. Sotilaat laulavat näitä lauluja kuollessaan. Mutta eivät sotilaat ennen laulaneet näin, kun he marssivat kuolemaan hymenejä karjuen, kuvitellen että heillä oli jumala puolellaan; nämä laulut eivät ole isänmaallista paskaa, nosta-perseesi-ja-ole-valmiina-musiikkia. Sen sijaan näiden nuorten laulut korostavat luonnollisia ja tosia asioita, vastustavat sodan luonnonvastaista valhetta. He tekevät laulusta tuomitun nuoruuden panderollin. Ei siis mortituri te salutant, vaan mortituri sanovat että haista sinä äijä paska, kuolemaan menevät näyttävät keskisormea.”

Sitten tulivat rauha, ystävyys ja solidaarisuus.

(Lainaus: Salman Rushdie, Maa hänen jalkojensa alla, suo. Arto Häilä, WSOY, Juva 1999)

Hui kauhistus!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Sama pahuus kaikissa meissä.

Ei tässä mitään järkeä ole tähän puuttua, mutta kun ei saa oltua.

Sattui käteen Iltalehti (9.8.) ja siitä silmään Aarno Laitisen kolumni Raivottaret. Vauhtia juttuun otetaan professori Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret.

Ja sitten: "Naisten julmuudesta on hienotunteisesti oltu melko hiljaa, vaikka esimerkkejä löytyy vaikka kuinka", kirjoittaja toteaa ja jatkaa: ”Suomessa tunnetaan punakaartin julmat naissotilaat.” Mikä lienee lähde, sitä ei kirjoittaja kerro.

Tästä purkautuu esteettä valloilleen vuolas naisvihan vuo, joka päätyy syyttämään naisia Lenin, Stalinin, Hitlerin ja Maon julmuuksista. Alice Miller on tutkinut aihetta paljon ja tullut siihen tulokseen, että väkivalta on se yhdistävä tekijä, joka löytyy julmureiden takaa sukupuoleen katsomatta. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Väkivaltaan perustuva yhteiskunta synnyttää väkivaltaisia yksilöitä.

Jos kyseessä ei olisi varsin vakava asia, ei voisi muuta kuin nauraa, kun Aarno Laitinen panee naiseuden syyksi hakeutumiselle ääriliikkeisiin. Erityisesti hän mainitsee taistolaiset ja heidän keskuudestaan vielä Yleisradion, Ilta-Sanomien ja Hufvudstadsbladetin naistoimittajat. Hui Kauhistus!

”Vieläkin Ilta-Sanomien vanhat toimittajat muistelevat vastenmielisyydellä taistolaisjulmuria, jonka kesyttämiseksi toimitusjohtaja otti hänet johtoportaaseen. (Liekö vienyt säärtä pitkin?) Tämä taistolaistyttö tuhosi yhtiön ulkomaanseikkailuissa puolitoista miljardia euroa ja ajoi yhtiön tilaan, jossa sen arvo lähenee espanjalaisen huippujalkapalloilijan myyntihintaa.” Hui Kauhistus! On siinä ollut melkoinen nainen. Ei pitäisi turhaan tytötellä.

Ja aina vain paranee: ”Tyypillinen naisjulmurien puolue on Vihreä liitto. Sen naiset pitävät huolen siitä, ettei kukaan uskalla kannattaa ydinvoimaa tai syödä julkisesti lihaa.”

Tässä vaiheessa Aarno Laitinen onkin sitten varmaan jo painanut päänsä pöytään ja itkenyt katkerasti ikävöidessään omaa äitiään.

Aikamme otsikko: e=mc²

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Pieni, siisti sisätykki ei tapa vähemmän.

Kirjassaan Siru linnunrataa Rolf Edberg kirjoitti: ”Kolmikirjaimisesta yhtälöstä – e=mc² ­–  tuli uuden aikakauden otsikko. Se lausui julki, ettei aine ole muuta kuin jähmettynyttä energiaa sekä että valon nopeudella liikkuva aine jälleen irtautuu massasta ja muuttuu energiaksi. Se ilmaisi jokaisessa atomiytimessä piilevän energiamäärän.”

Tämän kaavan myötä ihminen tuli tietoiseksi omasta tuhovoimastaan, joka nykyisin on jo huomattavasti suurempi ja hirvittävämpi. Ja siitä huolimatta aikuiset ihmiset ympäri maailman leikkivät tulella kuin pienet, vastuuttomat lapset.

Jatkuvasti saa vastata väitteeseen, että ihminen ei voi mitään luonnolleen. Että vaistot, vai miksi niitä voimia nyt kutsutaankin, ajavat ihmiset reviiritaisteluihin. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Samat väittäjät unohtavat kokonaan, että samat vaistot loivat myös ryhmien sisäisen solidaarisuuden. Kun maailma on kutistunut kyläksi, olisi vihdoin aika asettaa solidaarisuus tuhovoimien edelle.

Tämä olisi mahdollista, jos ihmiset luopuisivat omasta ahneudestaan ja itsekkyydestään  ­–  vaikka vain yksi kerrallaan.

Uusimmassa Niin&Näin -lehdessä on William Jamesin artikkeli Moraalinen vastine sodankäynnille vuodelta 1906.  Niin usein kuulee väitettävän myös, että ihminen sotii, koska kaipaa sankaruutta. Sodassa ei minkäänlaista sankaruutta ole. Sota on verta, paskaa ja suolia, kuten opettajani, sodan käynyt mies, oikein totesi.

Mainitsemassani artikkelissa esitetään vaihtoehto, jolla nuoret miehet voisivat osoittaa todellisen sankaruutensa: ”Hienoja nuorukaisia valikoitaisiin omien toiveidensa mukaisesti töihin hiili- ja rautakaivoksiin, rahtijuniin ja joulukuisiin kalastajalaivueisiin, tiskaamaan, pyykkäämään ja ikkunoita pesemään, teitä rakentamaan ja tunneleita poraamaan, terästehtaisiin ja voimalaitoksiin sekä pilvenpiirtäjien rakennustelineille: jotta heistä karsiutuisi lapsekkuus, ja jotta he voisivat palata yhteiskuntaan tervein mielin ja selväpäisin ajatuksin. Näin he ikään kuin maksaisivat verellään, osallistuisivat ihmisen ikiaikaiseen sodankäyntiin luontoa vastaan: he voisivat astella maan kamaralla ylväämmin, ansaitsisivat naisten arvostuksen ja olisivat parempia isiä ja opettajia seuraavalle sukupolvelle.”

Niin tai näin ihmisen tuhovoimat ovat nykyisin sellaiset, että maapallo kyettäisiin hävittämään jo varmasti moneen tuhanteen kertaan. On siis syytä toistaa vielä kerran Rolf Edbergin sanoma: ”Mutta aivan erityisesti on asetta kantavasta ihmisestä tullut oma vihollisensa. Metsien villieläimiä hänen ei tarvitse pelätä. Mutta totisesti itseään.”

(Lähteet: Siru linnunrataa, Rolf Edberg, WSOY Porvoo 1967, Suom. Katri Ingman-Palola; Moraalinen vastine sodankäynnille, Niin&Näin 2/2014, William James, Suom. Antti Immonen)