Isänmaan puolustaminen

Useammin kuin kerran olen sanonut, että parasta isänmaan puolustamista on yhteiskuntarauhan rakentaminen ja kansalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen. Se on jokaisen kansalaisen tehtävä eikä siihen tarvita kalliita aseista, joiden toimittamisesta hyötyvät vain aseteollisuus ja muut kuolemankauppiaat.

Jostain syystä, Suomen itsenäisyyden juhlinta on luonteeltaan hyvin sotaisa. Sitä se on ollut aina.

Kuvamme itsenäisyydestä liittyy läheisesti Tuntemattomaan sotilaaseen.

Mutta se mikä unohtuu, on että Suomi hävisi sodan ja joutui karkottamaan aikaisemman liittolaisensa Saksan Suomen Lapissa. Jatkosodan 4. syyskuuta 1944 sovittuihin aselepoehtoihin kuului saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. (Wikipedia)

Ilman näitä sotaponnisteluja Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen, joten kiirettä piti.

Jostain syystä Lapissa näitä sotamuistoja ei pahemmin turisteille esitellä. 

Parhaillaan maahamme tulee joukoittain nuoria miehiä sotia käyvistä maista. Joidenkin mielestä he pakenevat sisällissotia. Tosiasiassa sodat, levottomuus ja kaaos ovat läntisen imperialismin aikaansaamia ryöstösotia.

Voisi siis täydellä syyllä kysyä, mikseivät nämä miehet ole puolustamassa omia isänmaitaan?

Näissä tunnelmissa toivotan hyvää päivää, itsenäisyys meni jo meiltäkin.

Vati päähän ja verikekkereihin

Sotilaallista solidaarisuutta peräänkuulutetaan. Kuva: Ylilauta

 

PARIISIN POMMI-ISKUJEN jälkeen on kiivaasti keskusteltu aina valtakunnan ylintä johtoa myöten EU:n turvatakuista, joihin Suomikin on sitoutunut. Epätietoisuutta tuntuu olevan siitä, miten pitkälle avunannossa voidaan mennä. Tämän hetken tilanne on, että Suomi ei voi näiden takuiden varjolla lähettää omia sotilaitaan taistelemaan vieraisiin maihin.

Tätä pidetään jotenkin kaksinaamaisena, koska Suomi ei tällaisen sopimuksen voimassa ollessa voisi odottaa apua, kun itse sitä tarvitsee.

Aiheeseen tympääntyneenä lähetin puolustusministeri Jussi Niinistölle eilen (18.11.) viestin:

Moro! Jussi Niinistö!

Pane itse vati päähäsi ja lähde tapettavaksi, kun niin mieli tekee. Minun lapsiani ei ole tehty tykinruuaksi.

Rauhaa!

Terveisin Kaija Olin-Arvola
Raasepori

Eilen illalla ministeri vastasi:

Kiitos palautteesta. Perustuslain mukaan jokainen on maanpuolustusvelvollinen.

Ystävällisesti tervehtien

Jussi Niinistö
Puolustusministeri

Näin ministeri siis näppärästi väisti varsinaisen kysymyksen suomipojan osallistumisesta maailman sotiin. Puolustusvelvollisuus on. Siitä ei ole epäilystäkään.  Minunkin isäni antoi kaikkensa.
Koska varsinainen vastaus jäi saamatta, jatkoin kysymystä seuraavaan tapaan:

Ole hyvä. Jos Suomi pysyy puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana., se voi elää rauhassa niin kuin jo vuosikymmenet. Ihan turha lähteä kaivamaan verta nenästä globaalien imperialistien verikekkereihin, joiden ainoa tarkoitus on ryöstää maailman rikkaudet sen pienen vähemmistön hyväksi, joka nyt jo omistaa lähes kaiken. (10% maailman väestä omistaa 90%)

Parasta maanpuolustusta on kansalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen. On sikamaista tuhlata resursseja tuhoon ja tappamiseen. Kai sinä tämän verran ymmärrät. Maailmassa on riittävästi sotia, joihin voit osallistua, jos verta janoat.

Maailma tarvitsee rauhaa.

Terveisin Kaija Olin-Arvola

P.S. Unohtui omat tittelini: ÄITI ja MUMMU

Ministerin vastaus oli lyhyt ja ytimekäs:

Nimenomaan rauhan takia tätä työtä teen. Sotaa en halua.

JN

Lähetin sitten vielä puolustusministerille viestin, jossa viittaan myös aseiden vientiin ja Niinistön tarkoitukseen uusia Suomen aseistusta miljardeilla euroilla:

Ei aseilla rauhaa rakenneta. Asekaupalla tuetaan vain bisnestä, jossa liikkuu yhtä paljon rahaa kuin huume- ja ihmiskaupassa ja epäilemättä ne ovat ainakin osittain yksiä ja samoja rahoja. Korruptio kukoistaa, niin kuin on nähty. Aseisiin pannuilla rahoilla olisi paljon parempaakin käyttöä.

Tietysti olen erittäin iloinen, jos olet rauhan asialla. Anna sen näkyä myös teoissasi.

Ystävällisesti

Kaija Olin-Arvola

Tietenkään minulle ei tullut yllätyksenä, että tänään (19.11.) Uudessa Suomessa kerrotaan seuraavaa:

”Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan sotilaallisen avun antamista ja pyytämistä koskevaa lakiesitystä on Suomessa kiirehditty ja se on tarkoitus saada eduskuntaan vuoden 2016 alussa.”

Hikikomori – Hikikomero – Hikky

Joitain vuosia sitten Suomessa kiinnitettiin huomiota siihen, että kymmeniä tuhansia nuoria on "kateissa" yhteiskunnasta. Heitä ei ole kouluissa eikä töissä. Suomalaisen yhteiskunnan vastaus ongelmaan oli ns. etsivä nuorisotyö. Kuntiin palkattiin "etsiviä nuorisotyöntekijöitä", mutta tehtävän onnistumisesta ei ole enemmälti raportoitu.

Kurkistus "hikkyn" komeroon. Kuva: Kaija Olin-Arvola.

SUOMEEN LEVISI muutama vuosi sitten manga- ja animekulttuuri, joka sai suuren suosion. Siihen kuului myös larppaaminen. Vallankin nuoret tytöt alkoivat pukeutua sarjakuvien ja piirrettyjen elokuvien antamien mallien mukaisesti.

Nuoret alkoivat seurata anime-elokuvia ja manga-sarjakuvia sillä seurauksella, että oma identiteetti alkoi hämärtyä, seksuaalisuudesta tuli ongelma ja nuoret alkoivat eristäytyä. Monenlaisia myyttejäkin aiheeseen liittyy. Esimerkiksi se, että jos mies pysyy neitsyenä kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka, hänet palkitaan velhon voimilla.

Kulttuuri on siis lähtöisin Japanista. Wikipedia kertoo:

”Hikikomori (jap. 引き篭もり, hikikomori, ’eristyksiin vetäytyvä’) on japanilainen termi, jolla viitataan sosiaalisesta elämästä täysin vetäytyviin henkilöihin ja tähän vetäytymisilmiöön. Termin kehitti ilmiöön perehtynyt japanilainen psykologi Tamaki Saitō.[1] Hikikomori-ilmiö on todennäköisesti ollut olemassa pidemmän aikaa, mutta on pysynyt piilossa. Japanissa on arvioitu olevan kymmeniä ja jopa satoja tuhansia hikikomoreita. Termiä hikikomori käytetään Japanissa virallisissa yhteyksissä vain äärimmäisistä tapauksista, mutta puhekielessä hikikomori voi tarkoittaa miltei ketä tahansa, joka lyhyeksikin aikaa vetäytyy omiin oloihinsa ja välttelee sosiaalisia kontakteja.

Ilmiöön liitetään usein myös sana otaku, mikä tarkoittaa omistautuneesti anime- ja mangaharrastukseensa uppoutunutta ihmistä. Tämä johtuu siitä, että Japanissa on erittäin voimakas anime- ja manga-aiheinen alakulttuuri, johon kuuluu muun muassa erilaisten lelujen, tyynyjen, kirjojen keräilemistä. Jotkut jopa ovat päättäneet ryhtyä ’hikikomoriksi’ ja ryhtyä elämään näiden esineiden kanssa sosiaalisen elämän sijasta. Tämä ollaan Japanissakin todettu ongelmaksi, ja tästä syytetään voimakasta anime[-]aiheista viihdeteollisuutta, joka jopa osin suosittelee tämmöisen elämän aloittamista.

[…] Hikikomori-ilmiö tuli julkisuuteen vuonna 2000, kun 17-vuotias hikikomori kaappasi linja-auton ja tappoi yhden matkustajista Fukuokassa. Japanin media alkoi tuoda pian julkisuuteen muita erakkomaisesti eläneiden tekemiä rikoksia, ja termi hikikomori levisi yleiseen tietoon. Tällainen uutisointi levitti uhkaavaa mielikuvaa hikikomoreista ja herätti pelkoa. Asiantuntijoiden mukaan hikikomorit kuitenkin ovat yleensä epäsosiaalisia, eivät väkivaltaisia. Japanilaisten yleinen asenne hikikomoreita kohtaan on muuttunut ajan myötä myötätuntoisemmaksi.”

SUOMALAISIA HIKIKOMOREJA on alettu kutsua hikkyiksi. Heitä tapaa ainakin Ylilauta-sivuston Hikikomerosta. Sivusto on varsin suosittu. Itsensä se määrittelee näin: ”Ylilauta. Suomalaisen internetkulttuurin sanansaattaja – jo 42 809 188 lähetettyä viestiä!” Moderointia ei sivustolla harrasteta, vaikka jonkinlaisia sääntöjä onkin. Suosiosta kertoo myös mainostajien runsas määrä. Ylilaudalla kerrotaan käyvän kuukausittain kolme miljoonaa vierailijaa. Sivulatauksia sanotaan kertyvän yli 20 miljoonaa ja viestejä lähetettävän joka kuukausi lähes miljoona kappaletta.
Seurattuani Ylilaudan Hikikomeroa olen huomannut, että siltä yritetään karkottaa kaikki normot eli ihmiset, jotka pyrkivät asialliseen keskusteluun nuorten kuumotuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisesta eristäytymisestä.

Hikkyt eivät tykkää normoista. Kuva: Ylilauta

Todelliset hikkyt ovat aatelia. Oikea hikky sulkeutuu kokonaan omaan maailmaansa. Hän asuu ”pahvilaatikossa” tai ”komerossa”, mikä tarkoittaa neljän seinän sisällä pysymistä. Oikea hikky on vasta, kun on ollut vähintään kuusi kuukautta komerossa ja käynyt korkeintaan kaupassa.


HIKKYN AIKA kuluu internetin keskustelupalstoilla, peleissä ja tv:n katsomisessa. Toisaalta hän haluaa olla yksin, mutta samalla hän myös kärsii yksinäisyydestä.
Muutama esimerkki Hikikomeron puheenvuoroista:

”Joskus on sellainen olo, että joku tuolla ylhäällä halua ihan tarkoituksella ajaa minut hulluksi, helppoahan se on kun olen näin hemmetin herkkä ärsykkeille. Minä tiedän, ettei tämä ole totta, mutta kaikki on alkanut tuntua niin omituiselta, todellisuus on todella alkanut rakoilemaan ja koko yhteiskunta tuntuu minua varten pystytetyltä helvetiltä.”

”Syömisestään kannatta pitää huolta ja omia menneisyyden traumoja kannattaa miettiä ja ulkona kannattaa sulautua katukuvaan, että ei joudu kenenkään silmätikuksi. En neuvo ketään ottamaan itseään niskasta kiinni ja ryhtymään normoksi.”

”Turha toivo. Tätäkin yhteiskuntaa ollaan ajamassa Amerikan malliin. Kukaan ei välitä. Kohta ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoa tai sosiaaliturvaa. Kannattaisi vähän ottaa selvää ennen kuin luottaa tuollaiseen skeidaan. Joukkotiedotusta seuraamalla saa hyvän käsityksen siitä, miten ihmisiä ollaan tyhmistämässä ja raaistamassa. Ainoa, mikä ratkaisee, on raha.”

”Menen kärkkäiselle tekemään joka kuukautisen pakollinen ruuanhakureissu (syön koiranruokaa koska ihan samat ravintoarvot kun ihmisten ruuassa paitsi paljon halvempaa) jotain vitun yltiöpositiivisia normoja niiden 20 kg säkkien edessä tiellä otan purina 20 kg säkki ja normot alkavat ahdistelemaan jostain jutuista että onko minulla koira jne ahdistun vitusti ja huijaan jotain että on joo ja lähden nopeasti pois koiranruokasäkin reuna osuu johonkin hyllyn terävään kulmaan ja kohta koko lattia täynnä koiranruokaa paniikkikohtaus laukeaa ja juoksen pois kaupasta ennen kuin myyjät tulevat vainoamaan ja nöyryyttämään.”

”Työ/opiskelupaikan ei pitäisi olla poissulkeva tekijä, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta loisia KELAn tai sossun rahoilla. Monille ei yksinkertaisesti myönnetä mitään tukia for whatever. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että se työ/opiskelu itsessään saattaa olla henkilön ahdistusta ja masennusta lisäävä tekijä, koska suomalainen työkulttuuri ja oppilaitokset ovat perseestä. Töissä käynti tai opiskelu ei automaattisesti tarkoita, että sinulla on kavereita. Ei Suomessa.”

Seksuaalinen epävarmuus on yksi keskeisiä ongelmia. Sitä pohditaan paljon. Yhä edelleen itsetyydytystäkin pidetään jotenkin häpeällisenä ja jopa syntinä.

Oman aihepiirinsä muodostavat lääkkeet, ja mm. ilokaasun saatavuutta kysellään. Ulkonäköpaineita on tietysti runsaasti. Porukka on miesvoittoista. Keskusteluun on noussut kysymys, voiko nainen ylipäätään olla hikky.


OMA LUKUNSA ovat itsetuhoiset ajatukset ja keskustelut itsemurhista. Erilaisia keinoja ja onnistumisen mahdollisuuksia tappaa itsensä mietitään. Vinkkinä esitetään, että jos aikoo tappaa itsensä hyppäämällä jostain korkeasta paikasta, sitä ennen kannattaa syödä kourallinen verta ohentavia lääkkeitä, jotta vuotaa nopeasti kuiviin.

En tiedä kuinka paljon Suomessa kateissa olevista nuorista on hikkyjä. Olin kuitenkin hämmästynyt, kun soitin suuren koulun rehtorille, joka ei ollut asiasta kuullutkaan. Täysin tietämättömiä olivat myös sosiaalityöntekijät.

Kysyin asiaa myös Mielenterveyden keskusliitosta, jossa minulle vastasi kaksi ihmistä. Toinen oli täysin tietämätön koko ilmiöstä ja toinen sanoi kuulleensa, että tällaista on jossain ulkomailla, mutta ei Suomessa.

Kuitenkin Suomessa käytetään rahaa mielenterveys- ja nuorisotyöhön sievoisia summia. Poliittiset nuorisojärjestöt saavat osansa, vaikka varsinaista toimintaa nuorten keskuudessa ei ole. Pääpaino on politiikassa, jossa toivoa ei ole näkyvissä. Lapsilta ja nuorilta leikataan ronskilla kädellä, vaikka juuri heihin pitäisi panostaa.

Edellä kuvattu ilmiö on ajankuva. Siihen pitää reagoida.

Miksi tuhlata ruutia?

"Olkinukella" tarkoitetaan keinotekoisesti rakennettua pelotetta.

UUDEN SUOMEN blogistaniassa on käyty vilkasta keskustelua päätoimittaja Markku Huuskon kirjoituksesta ”Suomalaisia yritetään harhauttaa – tämänkin palvelun kautta”.
Yhtäältä Huusko kiittelee tohtori Saara Jantusta ansiokkaasta kirjasta ja toisaalta arvioi, että näitä tohtorin mainitsemia ”rakkikoiria” ei paljon ole.

”Arvioni mukaan aktiivisia keskustelunpilaajia ja todellisuutta intohimoisesti taivuttavia propagandisteja lienee maassamme joitain satoja. Suomalaisista tämä tarkoittaa ehkä promillen kymmenesosaa.”

Mistä siis tämä kohu ja huohotus? Miksi sadan virkamiehen pitäisi opiskella informaatiovaikuttamisen tunnistamista amerikkalaisohjauksessa muutaman sadan ihmisen takia? Kalliiksi tulee kestävyysvajeesta kärsivässä maassa, kun koiralauman voisi helposti kutsua vaikka Päiväkummun kylpylään kertomaan omasta vaikuttamisestaan, sen taustavoimista ja rahoituksesta.
Todellisen huolensa Huusko kertoo lopuksi:

”Siitä olen kuitenkin hämmästynyt, että Suomesta löytyy yksittäisiä jopa eduskunnassa, yliopistoissa ja muissa fiksuissa paikoissa työskennelleitä henkilöitä, joille verkon disinformaatiosivustot edustavat jollain tavalla noteerattavaa mediavoimaa. Samoilta tahoilta olen tosin kuullut Venäjän myymää tarinaa keskimääräistä enemmän ymmärtäviä ja Euroopan unionia halveksuvia puheita.”

Mutta lohduttaa kuitenkin uskovansa, että suomalaiset jättävät valistuneina ihmisinä nämä pyrkimykset huomiotta. Miksi siis tuhlata ruutia?

Näin mustavalkoinen ja yksinapainen on siis Uuden Suomen linja. Huusko ei ilmeisesti käsitä, että yhteiskunta, joka on voimakkaasti jakautunut toisilleen vastakkaisiin luokkiin — sekä köyhiin ja rikkaisiin että syrjäytettyihin ja eliittiin — ei voi olla synnyttämättä erilaisia intressiryhmiä. Demokratiassa näille kaikille on annettava tila ja oikeus puolustaa omia etujaan.  Niin kuin Warren Buffett, maailman rikkain mies, sanoi, ”käynnissä on luokkasota ja me olemme voitolla”.

Vallitseva järjestelmä, tuhokapitalismi, joka voiton maksimoinnissaan tuottaa paljon kurjuutta, kärsimystä ja suoranaista nälkää (maailmassa kuolee 17 000 ihmistä joka päivä nälkään), ei voi olla hyvä kaikille. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa myös Suomessa. Maailmassa, jossa soditaan, tuhotaan ja tapetaan, ei minusta vallitse kovinkaan kehuttava ilmapiiri, jolla ihminen voisi ylpeillä. En minä ainakaan. Täyttä barbariaahan tämä on. Ei sivistyksestä tietoakaan.

Tällainen kuva maailmasta ei mahdu Uuteen Suomeen. Huusko sanoo kuitenkin luottavansa nuoriin, jotka nauravat tämän suuntaiselle vaikuttamiselle.

Minä puolestani en ole yhtä toiveikas. Minusta nuorille pitäisi paljon enemmän opettaa medialukutaitoa, koska tutkimuksen mukaan monilla koulunsa päättäneillä on vaikeuksia jopa lukemisessa ja kirjoittamisessa.

Huuskon tietoteoreettisen käsitykseen ei mahdu tosiasia, että jos vastaanottajan oma kokemus ei vahvista annettua tietoa, niin kiville menee. Tätä taustaa vasten on mahdotonta vaatia kaikkia uskomaan vain yhtä totuutta, vaikka valtaapitävät mielellään asian tahtoisivatkin näin olevan. Eivät hallitsijat turhaan hanki haltuunsa maailman kaikkia tiedotusvälineitä.

Olen pyytänyt Huuskoa vielä mainitsemaan ja nimeämään joitakin valhesivustoja ja ns. oppineita, jotka niihin uskovat. Se kun tekisi hänen omasta ”argumentoinnistaan” paljon uskottavampaa. Toistaiseksi vastausta ei ole tullut.

P.S. Markku Huuskon vastaus oli, että hän puhuu mieluummin nimettömistä:

Markku Huusko 20.10.2015 18:55 Vastaus kommenttiin #191

Katson paremmaksi puhua ilman nimiä. Kysymykseeni ovatko huhut, juorut ja vihjailut sinusta hyvää journalismia?, hän ei vastannut.

Pojat eivät ole poikia

Kun pakolaisten välillä syntyy mellakkaa ja selkkauksia jalkapallokentällä, asia on helppo kuitata sanomalla, että pojat ovat poikia.

Saksassa esiintyy kuitenkin jatkuvasti väkivaltaisuuksia pakolaisten keskuudessa, kertoo arvostettu aikakauslehti Focus.

Välien selvittelyä tapahtuu eri kansallisuuksien, uskonnollisten ryhmien ja klaanien välillä. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että pakolaiset joutuvat asumaan ahtaasti. Shiiojen ja sunnien välinen sota jatkuu Saksanmaalla.

Myös sharia-lakia yritetään pakottaa noudatettavaksi kaikkien pakolaisten keskuudessa.

Naisia ja lapsia kohdellaan kaltoin. Jatkuvasti tulee esiin pahoinpitelyjä ja raiskauksia, joita poliisin mukaan tapahtuu huomattavasti enemmän, mutta pelko estää ilmiantamisen.

Naisia pakotetaan peittämään itsensä, myös niitä naisia, jotka eivät ole muslimeja.

Pakolaisten keskuudessa on kivikovia rikollisia, jotka käyvät sotaa veitsin ja itse valmistetuin asein.

Paikallisia kohtaan kulttuurierot tulevat esiin esimerkiksi kauppojen kassoilla, missä miehet etuilevat, koska ovat miehiä. He työntävät sivuun naiset, koska ovat miehiä.

Saksan poliisien ammattiliiton puheenjohtaja Rainer Wendt vaatii, että rikoksiin syyllistyneet pakolaiset olisi välittömästi karkotettava maasta. Hänen mielestään pakolaisten pitää sopeutua saksalaisiin tapoihin eikä päinvastoin.

Lähde Focus 29.9.2015

NYT SAA RIITTÄÄ!

Ystävälliset itävaltalaispoliisit valvoivat Bilderberg-kokouksen rauhaa kesällä 2015. Kuva: Kaija Olin-Arvola.

Käynnissä oleva pakolaistulva on varmasti herättänyt hämmennystä meissä kaikissa.

Silti en jaksa uskoa, että se olisi alkanut spontaanisti. Lienee ollut Franklin D. Roosevelt, joka sanoi: Mikään politiikassa ei tapahdu sattumalta. 

Kesällä pidettiin Saksassa G7-kokous, jonka vaikutusvallasta kertonee se, että koko Baijeri täyttyi poliiseista ja turvajärjestelyt sulkivat jopa moottoritiet.  Heti perään oli Itävallassa Bilderberg-kokous, jossa istuivat maailman johtajat politiikan, talouden ja tiedotuksen aloilta.

Kun katsoo maailmaa näiden kokousten jälkeen, ei ole kovin vaikea päätellä, millaiset asiat näissä tapaamisissa  olivat pöydillä. Tämän sanottuani tiedän, että päähäni on helppo sovittaa foliohattua, mutta en anna sen häiritä. Leimojen lyöminen on helppoa, joskin myös osoitus ajattelun laiskuudesta.

Hämmennykseen on omat syynsä ja hämmentyneitä ihmisiä on paljon. Tällaisissa tilanteissa erilaiset ihmiset keksivät erilaisia selityksiä asioille riippuen kunkin omista intresseistä.  Helposti apuun rientää myös kaiken pelastava skitsofrenia: On helpompi uskoa ylhäältä tulevia ääniä kuin omia silmiään ja korviaan. 

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Mutta yhtä hyvin voidaan todeta, että yksi sana valehtelee enemmän kuin tuhat kuvaa. Maailmamme on muuttunut kaiken aikaa entistä visuaalisemmaksi. 

Totuus on kuitenkin suhde, mitä ei kannata unohtaa. Jos mielikuvani maailmasta ei ole oikea, se ei silloin ole tosikaan, vaikka oma etuni ja ideologiani sen mielellään sellaiseksi kuittaisi.

Kun ihminen alkaa epäillä omia kokemuksiaan, kannattaisi pysähtyä myös kysymään olenko minä sairas vai onko se maailma. Minusta sellainen maailma, missä tapetaan ja kidutetaan ihmisiä ja tuhotaan silmittömästi luontoa ja ympäristöä, ei voi olla muuta kuin sairas. Sodat eivät ole terveiden ihmisten luomuksia. Tässä maailmassa jokainen joutuu taistelemaan oman mielensä terveydestä, jos vielä on tallella edes hitunen omaatuntoa ja myötäelämisen kykyä.

Yhä edelleen maailmassa on kuitenkin ”ihmisiä jotka eivät pysty liikkumaan ellei joku sano heille mihin suuntaan heidän pitää liikkua, ihmisiä jotka odottavat että joku sanoisi heille mitä heidän pitää tehdä, ihmisiä jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa mitä heidän käsketään tehdä. Auschwitzissa heitä näki tuhansittain”, kirjoittaa romaanissaan Äiti Yö Kurt Vonnegut.

(Lähde: Kurt Vonnegut, Äiti Yö, Suom. Marjatta Kapari ja Matti Santalahti, Tammi 1980)

 

Mustikansinisiä mielleyhtymiä

Suomessa metsämarjat ovat kaikkien vapaasti hyödynnettävä luonnonvara. Kuva: Wikimedia Commons

YRITIN EILEN illalla katsoa A-studion puhuvia päitä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ajatukset karkasivat kaiken aikaa mustikkametsään. Alkaa jo riittää tämä vastakkainasettelun teema milloin mistäkin näkökulmasta. Jokainen omaansa ja Jumala ei ketään. Jos joku näkee maailman mustavalkoisena, niin se on A-studio ja koko media itse.

Ajan hengen tärkein viesti on, että köyhien pitäisi olla jälleen kerran nöyriä ja tyytyä siihen, mitä ylhäältä annetaan. Törkeimmin asian ilmaisi Matti Vanhanen, joka kehtasi suorastaan ärjyä, että Suomella menisi paremmin, jos useammin vietettäisiin seitsemänvuotiaiden syntymäpäiviä kuin seitsemänkymppisten. Tämän sanomalla hän syyllistyi samaan ikärasismiin kuin muutkin kaltaisensa, unohtaen tietysti kokonaan, että ei taida itselläänkään tuo maaginen ikäraja kaukana olla.

Ilmeisesti SSS-hallitus on nyt niin voimansa tunnossa, että kauan kaivattu eutanasialakikin kohta ajetaan läpi sellaisessa muodossa, että voidaan surutta päättää tuottamattomien vanhusten päivät, ottamatta huomioon, että myös he maksavat veroja ja siten ylläpitävät omia kurittajiaan.

Jatkuva paatoksellinen saarnaaminen lamasta ei oikein uppoa, kun maailmassa on rikkautta enemmän kuin koskaan. Suuret omaisuudet ovat vain keskittyneet vääriin paikkoihin. Jopa maailman suurimman sijoitusyhtiön BlackRockin pääjohtaja Larry Fink on varoittanut, että pääoman sijoittaminen vain nopeita voittoja tuottaviin kohteisiin voi romauttaa koko kapitalistisen järjestelmän.

Sitä en voi koskaan lakata ihmettelemästä, miten pohjaton voi olla ihmisen ahneus. Vaikka kaikkein rikkaimmat ihmiset kohta mahtuisivat yhteen bussiin, niin lisää omaisuutta pitäisi edelleen saada.
Eikö vihdoin olisi jo jakamisen aika?

Kaikki rikkaus maailmassa on sukupolvien saatossa luotu miljardien ihmisten työllä. Eikä edes Raamatusta löydy kohtaa, jossa Jumala olisi antanut tämän kaiken vain harvoille ja valituille. Hän loi maailman ihmisille, joita kehotti hoitamaan leiviskänsä hyvin. Näin ei ole tapahtunut.

Minusta ongelmaan olisi ratkaisu, mutta se vaatisi ihmisten enemmistön yhteistä tahtoa ja yhteenliittymistä.

Kaikki maailman luonnonrikkaudet pitäisi ottaa yhteiseen omistukseen ja jokaiselle yksilölle turvata kohtuullinen elämä syntyä, elää ja huolehtia jälkeläisistään. Joku on joskus laskenut, että tähän tarvittaisiin noin neljän tunnin päivittäinen työaika. Sen, minkä jokainen on omin käsin tehnyt, voisi jokainen pitää omanansa. Jos säädettäisiin tulokatto ja minimitulo, ei kukaan putoaisi kyydistä eikä kukaan kahmisi enempää kuin on kohtuullista.

Lopun aikaa voisi kukin tehdä, mitä haluaa, vaikka vain maata ja syljeskellä kattoon.
Tällainen talous ei ryöstäisi maapallon resursseja sen sydämeen asti. Tällaisen talouden tärkein tavoite voisi olla ympäristön ja luonnon resurssien hyvä hoito, joka jättäisi jotain myös jälkeemme tuleville.

Olkoon tämä nyt tässä osoituksena siitä, että ainakaan minä en näe maailmaa mustavalkoisena, vaan pikemminkin riemunkirjavana ja sinisenä, sillä olen jälleen lähdössä poimimaan mustikoita.