Urpilainen säilyttää hävittämällä

Kuva: Johannes Heinonen

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vieraili aamu-tv:ssä näyttämässä uutta jakkupukuaan ja kertoi siinä sivussa, että jo vuosien ajan kunnille on sälytetty tehtäviä, mutta rahaa ei vastaavassa mitassa. Nyt siis pitää vähentää palveluita ja tätä Urpilainen kutsuu hyvinvointivaltion säilyttämiseksi ja kehittämiseksi.

Akka aamutuimaan vain pohtii, miten voi olla mahdollista, kun kansa kohta on verotettu kuoliaaksi, että ei rahaa palveluihin ole. Mitään muuta ei viime vuosiin ole mahtunutkaan kuin veronkorotuksia. Raasuporissa mm. Maarit Feld-Rannan leveillä hartioilla veroprosentti on jo 21 ja lisää on luvassa.

Kun kohta ihmisen kaikki tulot menevät välttämättömiin menoihin ja veroihin, niin mihin ne verot menevät? Suomi on EU:n nettomaksaja ja verovaroilla kustannetaan kolmea kerrosta päättäjiä ja neljää presidenttiä. Rahaa syydetään myös pankkeihin ympäri Euroopan ja tuetaan kannattamatonta suurteollisuutta.

Urpilaisella ei ollut kanttia kertoa, mistä nyt ollaan leikkaamassa erityisesti, mutta asia kävi ilmi kahden asiantuntijan arvioinnista, jossa kerrottiin katsojille Mitä se on.

Selkeästi tuli mainituksi kirjasto. Sehän se ei olekaan kuntien palvelu. Hienoa vasemmisto! Loistaavaa! Aiemmin vasemmisto on tunnettu juuri kulttuurimyönteisyydestään.

Jos saa esittää valistuneen arvauksen, niin jatkossa ei kuntien tehtäviin kuulu minkäänlainen kulttuuri. Pois paha meistä. Bisnestä pitää olla. Nuorisomäärärahat joutavat pois nekin. Järjestäkööt järjestöt nuorisotoiminnan, mistä niille maksetaankin. Tosin nykyisin poliittisten nuorisojärjestöjen määrärahat valuvat emäpuolueiden pohjattomaan kassaan.

Ilmassa on ollut myös sellaista, että ei terveydenhuoltokaan oikein kunnille kuulu. Hoitakoon jokainen itse oman terveytensä. Terveyspalvelujen myyjiä riittää. Ja jos ei kykene maksamaan, niin kuolkoot. Vanhukset hoitakoot lapset ja lapset vanhukset.

Koululaitoksessa voidaan jatkossa opettaa lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Sillä pärjää pitkälle. Ei kokoonpanotöissä muuta tarvitse osatakaan. Ylemmät säädyt kyllä hoitavat itse omien jälkeläistensä koulutuksen niin kuin joskus ennenkin.

Eliitillä menee aina hyvin ja sehän on pääasia. Rikkailla on rahaa ja siksi ne rikkaita ovatkin.

 

Isän työt

Isä rakensi rintamamiestalon

Luen parhaillaan Kari Hotakaisen kirjaa Juoksuhaudan tie. Kirjailija on oikeassa siinä, että rintamiehet asettivat elämällään riman niin korkealle, että sitä on vaikea monen miehen ylittää.

Väärässä hän on siinä, että rintamamiehet eivät olisi osallistuneet niihin töihin, jotka perinteisesti ovat kuuluneet naisille. Kun äiti oli hakemassa minua sairaalasta, isä teki juhlan kunniaksi voikreemikakun. Hän osasi pestä voista suolan ja pursottaa kakun koristeeksi ruusuja.

Hotakainen väittää, etteivät miehet siihen aikaan kantaneet korvatulehduksen kynsissä kiljuvia kakaroitaan. Yksi varhaisimmista lapsuudenmuistoistani on jatkuvat korvatulehdukset ja kylmä lilimentti, jota teelusikalla kaadettiin korvaan. Ja kuinka isä yökaudet kantoi minua sylissään edestakaisin pitkin kamaria.

Kaija ja pikkurukki

 

Isä teki linja-autonkuljettajana 48 tunnin työviikkoja ja ylityöt päälle. Lauantai oli työpäivä ja linja-autot kulkivat myös sunnuntaisin. Vapaa päivinään (kaksi työtä - kaksi vapaata) hän kävi hakemassa lisätienstiä rakennuksilta, metsätöistä, pellonraivauksista, koneidenkorjauksista ja kaivonrakennuksista. Kun kaivon tieltä piti räjäyttää kivi, isä meni kaivoon asettamaan panoksen, koska ”hänellä oli vain kolme lasta”. Iltatähtenä syntyi isän ylpeys: Pooti.

Isä ja Pooti

 

Isä opetti lapsille pelejä ja leikkejä. Hän kannusti lukemaan ja rasvasi sukset hiihtokilpailuihin. Isä laittoi ensimmmäisellä luokalla tekemäni työn oikeisiin kehyksiin. Siitä tuli oikea taulu.

 Kaksi pääskystä katolla

 

Muun huushollin hoiti äiti. Isä istutti hänelle omena- ja kirsikkapuut, marjapensaat ja vattupuskat. Niiden lisäksi myös koristepuita: lehmuksia, koivuja ja tammia, joiden oksiin hän yritti ympätä omenan. Isä käänsi kasvimaat ja laittoi perunamaan.

 

Ritva ja Kaija ovat hyppineet mökin katolta lumeen

Isä rakensi meille lapsille leikkimökin, joka oli kuin rivitalo. Jokaisella oli oma mörskä, oma avain ja lukko. Ja jokaiseen mökkiin isä teki asiaankuuluvat huonekalut, pöydät, kaapit, nukensängyt ja -vaunut. Jokaisella oli oma keinu. Aikuisten polkupyörästä isä tuunasi lastenpyörän, jota sanottiin pikkurukiksi.

Isän tekemillä vaunuilla on leikitty jo kolmessa polvessa.

Vanhimman siskon aisakeinuun piti laittaa toppari, ettei se olisi mennyt ympäri.

Voin sanoa, että sain vanhemmiltani kaiken. Paljoon heillä ei ollut varaa, mutta se oli kaikki.

Isä kuoli 52-vuotiaana täysinpalvelleena.

Että turhaan se Hotakainen oman sukupolvensa uhrauksista ja naisten tekemästä vallankumouksesta valittaa.

Isä oli sodan käynyt mies. Hän haavoittui Karhumäen suunnalla. Siellä mentiin tupakan ja höökipillerien voimalla. Onneksi kukaan ei silloin näille miehille kertonut, että kumpikin aiheuttaa impotenssia.

Pissa, kakka ja pieru ovat nyt pop

Ingmar Bergmanin kertoi kirjassaan Laterna Magica, kuinka hän ja hänen uusin rakkautensa ripuloivat Eiffel-tornissa housuihinsa ja kuinka tuo unohtumaton kokemus täysin uudella tavalla nämä kaksi ihmistä yhdisti.

Vielä kymmenen vuotta myöhemmin Seppo Heikinheimo paheksuu asiaa Mätämunan muistelmissaan. Hän piti asian julkisuuteen tuomista jo sellaisena kulttuurin rappeutumisena, että se mahdollisesti joudutti hänen itsemurhaansa enemmän kuin Martti Ahtisaaren valinta presidentiksi.

Onneksi Seppo Heikinheimon ei tarvitse elää tätä aikaa, jolloin pissa, kakka ja pieru tuntuu olevan kaiken viihteen keskeinen sisältö. Tänään kaupassa jokin radiokanava pyysi ihmisiä soittamaan ja kertomaan omista ihmeellisistä tai noloista tai mistä tahansa kylpyhuonekokemuksistaan.

Lasten missikisoissa piereskellään koko perheen voimalla. Amerikkalaisen elokuvakomedian huippua edustaa kohtaus, jossa Robin Williams saa matkailuauton kakkatankin silmilleen ja Robert de Niro kokonaisen likakaivon.

Aihetta tietysti kehitellään kaiken aikaa eteenpäin: Petomaanille omistetussa Talentissa kilpaillaan pisimmällä ja haisevimmalla pierulla koskaan. Idols-kisoissa piereskellään Porilaisten marssia ja Maammelaulua.

Arvostele mun kakka -ohjelmassa neljä julkkista kokoontuu potan ääreen.

MasterChef Kakka -kilpailussa tuomarit valitsevat parhaan tortun tiukkoja laatukriteereitä noudattaen.

Kuka pissaa kaikkein pisimmälle saa ykkössijan Urheiluruudussa. Lumeen pissimisestä kehitetään uusi taiteenlaji.

Ja muuten. Ihan uutena uutisena Yle kertoi jokin aika sitten, että nyt kevyt ja romanttinen kirjallisuus myy parhaiten.

Sehän sopii hyvin tähän kuvaan.

 

Koiviston konklaavi ja laman uhrit

On hyvä, että vihdoin on otettu tarkasteluun Koiviston konklaavi, jonka seurauksena Suomen kansa pantiin polvilleen kovanmarkan politiikan, korkojen yksipuolisen noston ja valtavien omaisuusmassojen uudelleen jakamisen seurauksena. Ja uhreja tuli enemmän kuin talvisodassa. Jokaista suomalaista perhettä tämä lama ja sen ”hoito” kosketti, niin ettei ole mitään syytä ihmetellä, miksi suomalaiset ovat edelleen haluttomia yrittämään.

Elämällään voi tehdä muutakin kuin epäonnistua. Elämänsä voi viettää muuallakin kuin ikuisessa velkavankeudessa.

Tänään aamutelevisiossa vieraillut Jukka Kekkonen oli sitä mieltä, että aihe on yhtä arka tutkijoille kuin vuoden 1918 tapahtumat. Eikä syyttä.

Koiviston koolle kutsumana pidettiin 6.5.1992 kokous, johon osallistui tuomioistuinten ylintä johtoa ja korkeita virkamiehiä. Siellä luotiin yleiset säännöt ja vahvistettiin ajan henki. Etusijalle asetettiin vaikeuksissa olevien pankkien edut yksilön etuja vastaan.

Ajan henkeen kuului, että korkoja voitiin yksipuolisesti nostaa ja ihmisten omaisuudet jakaa, periaatteella: tilaisuus tekee varkaan.

Omaisuuksien ryöstämiseen kuului, ettei edes muotoseikkoja tarvinnut noudattaa. Kauppakirjan allekirjoitukseksi riitti henkisesti romahtaneen ihmisen sutaisu: Vittu Paska Aamu. Sillä siirrettiin velallisen yrityslainojen vakuutena ollut koti pakkohuutokaupan uhalla pankin johtokunnassa istuneen isännän omistukseen ilman, että virallinen kaupanvahvistaja olisi ollut paikalla.

Toivottavasti tämä kansallinen häpeä tutkitaan vihdoin perinpohjaisesti ja todelliset syylliset kansan kärsimyksiin saavat ansionsa mukaan.

 

 

Kasvoton talous

 

Minulle on kerrottu, että globaalitalousjärjestelmä on luonnonvoimainen Systeemi, joka toimii ihmisestä piittaamatta. Minä en tähän usko, sillä ilman ihmistä ei olisi mitään talousjärjestelmää. Ihmettelen tietysti, miten luonnonvoimainen, kaoottinen talous niin johdonmukaisesti voikin keskittää pääomavirrat yksiin ja samoihin käsiin.

Minulle on kerrottu myös maailmantaloudesta, joka perustuu kokonaan velkaan. Kaikki raha on velkaa, kuuluu teesi. Sopii ihmetellä, miksi ihmiset eivät sitten vain voi käydä sitä rahaa pankin seinästä lypsämässä.

Siksi, että ainoa todellinen arvonluoja on työ.

Velkarahan perustana ja vakuutena on ihmisten työ ja reaaliomaisuus. Pääomat ovat yhä edelleen ja kasvavassa määrin keskittyneinä sille eliitille, joka maailmaa hallitsee. Ja se eliitti kuittaa joka päivä, joka hetki, ihmisten työtä voittojen, korkojen ja vuokrien muodossa.

Kapitalistiseen talouteen kuuluu keinottelu. Ostetaan halvalla ja kalliilla myydään. Tämä tietysti keikuttaa meidän yhteistä venettämme. Lähimenneisyydessä on nähty monenlaista keinottelun synnyttämää kuplaa. On ollut it-kuplaa, asuntokuplaa ja nyt viimeksi on alettu hyväksi koetulla menetelmällä tyhjentää yhteiskuntia.

Finanssikapitalismissa keinottelu on saanut jättimäiset mittasuhteet, jotka lainsäätäjä on lisäksi hyväksynyt ja vahvistanut.  Mutta jälleen palataan työhön. Yhteiskunnat tyhjennetään verotuksella ja verot ja keinotteluvoitot päätyvät eliitin tileille. Systeemin rasvarit ja takuumiehet eli poliitikot saavat oman osansa.

Kaiken takana on ihminen. Ja jokaisella ihmisellä on nimi ja kasvot. Myös eliitin jäsenillä on nimet ja kasvot. Sen lisäksi eliitillä on lähes kaikki maailman varallisuus ja valta. Ihan sama missä muodossa se milloinkin on. Ja mikä pelottavinta eliitillä on aseet ja armeijat.

Syytä siihen, miksi talous ei piittaa ihmisten enemmistöstä, voisi pikemminkin hakea Systeemin pyörittäjien mielenterveydestä.

 

Lama on ohi

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Syysmarkkinat Sammatissa

Eilen illalla jossain tv-uutisissa kerrottiin laman Euroalueella olevan ohi. Tällaisia tiedotuksia tulee kolmen viikon välein, joten en osaa sen paikkansapitävyydestä sanoa. Mutta ei mitään uutta ole tässä.

Näin Pentti Haanpää kirjoitti 30-luvulla. Jotenkin tuntuu kovin tutulta: ”Suomen Pankin johtaja hra Ryti lausuu: ”Eurooppalaisen käsityksen mukaan on taloudellisen nousun edellytyksenä, että tuotanto on kannattavaa.” Mikä on tämä epämääräinen käsite ”kannattavaa”? On näkynyt julkisuudessakin kehaisuja, että pankki ja vientiteollisuus eivät näe mitään pulaa olevan olemassakaan. Heillä on voittorahoja kassaholvit halkeamaisillaan. Epäilemättä heidän tuotantonsa on ollut ”kannattavaa”. Mutta mitä sanonee talonpoika, jonka metsät ja maat ovat menneet ja menemäisillään, mitä työläinen joka nylkee paperipuita kympin päiväpalkoilla? Epäilemättä he iloitsevat, kun pankit ja suuret työnantajat ovat voineet toimia erinomaisilla tuloksilla!

Hra Ryti sanoi sivuuttavansa sellaiset seikat, että ”onko joillakin toimialoilla ajoittain painettu työpalkat liian alhaisiksi ja kotimaisten raaka-aineiden hinnat liian mataliksi”. Mitäpä näistä! Hän tahtoi vain vasartaa, mikä ”perustava merkitys talouselämämme virkistymiselle on ollut ja tulee olemaan sillä seikalla, että taloustoimintamme useimmilla aloilla on taas saatu kannattavaksi.

Mutta tämä ”kannattava toiminta” on tapahtunut talonpojan ja työläisen kustannuksella. He tuntevat ”talouselämämme virkistymisen” jäljet omissa nahoissaan.

”Valtiovalta ei voi sekaantua.”

Mylly käy ja kolisee ja vaatii voimanlähteekseen nälkäpalkkoja ja pakkohuutokauppoja, viljelemättömiä maatiloja ja työttömiä työläisiä, ryysyjä ja rehujauholeipää, vilua ja nälkää.

Onneksi on edes talouselämämme useilla aloilla virkistynyt kannattavaksi. pankkiholveissa makaavat miljoonat herättävät niin vahvan turvallisuuden tunteen.”

Leskelä 11.1.1934

(Pentti Haanpää, Muistiinmerkintöjä sekä muita teoksia, Otava, Keuruu 1989)

 

Mitä minä sanoin?

Kuva: Kapitalismin pyramidi

Jo silloin, kun Stephen Elop kumipallona pomppi ottamaan vastaan virkaansa ja miljooniin nousevia palkkioitaan, minä kaikkien tieteiden tohtorina sanoin, että siinä meni Suomen talouden kruununjalokivi. Ja tässä sitä nyt ollaan.

 

Eikä tämä ole mitään sattumaa eikä mitään dramaattista ole tapahtunut niin kuin analyytikko Amerikassa epäili Ylen uutisille. Kapitalismissa lamat tehdään juuri siitä syystä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

 

Laman aikana tehdään suuria kauppoja, joissa valta ja omaisuusmassat siirtyvät ja kasaantuvat niille, joilla rikkautta ennestäänkin on. Ei siinä katsota muiden kuin niiden etuja, joita kiinnostaa vain ja ainoastaan kaksi asiaa: raha ja valta. Ja tietysti juoksupojat palkitaan ruhtinaallisesti. Jorma Ollila on nyt varmasti onnensa kukkloilla. Onhan hän ahkerimpia suomalaisia Bilderbergin kävijöitä ja jo Shellillä palkittu.

 

Marxin sanoin: Pääomalla ei ole isänmaata.

P.S. Jos joltain jäi eilen katsomatta MOT ohjelma Bilderbergeistä kertova Maailmanherrojen salaseura, niin sen voi katsoa täältä.